Salaado Qasim:
Nuorten osallistuminen päätöksentekoprosessiin
 
Lukiolainen Tatu Aapro kirjoitti 4.11.2019 Helsingin Sanomien mielipideosastolla nuorten heikoista vaikutusmahdollisuuksista Omastadi-hankkeen suhteen. Aapron mielestä hanke oli pettymys, sillä huolimatta nuorten äänestysmahdollisuuksista ”tätihankkeet” voittavat aina, koska aikuiset äänestävät aktiivisemmin. Mielipidekirjoitus kuvastaa nuorten huolta omista vaikutusmahdollisuuksista päätöksenteossa. Onko nuorilla todellisia mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoprosessiin, vai onko osallistuminen vain näennäistä?

Osallisuuden edistäminen on ollut tärkeää suomalaiselle lapsi – ja nuorisopolitiikalle jo 1990-luvun puolestavälistä lähtien, ja se on turvattu myös Suomen lainsäädännön parissa. YK:n lasten oikeuksien sopimuksen 12 artikla velvoittaa sopimusvaltiot takaamaan lapsille oikeuden mielipiteidensä vapaaseen ilmaisemiseen sekä mahdollisuuden tulla kuulluksi lasta koskevissa hallinnollisissa sekä oikeudellisissa toimissa. Lainsäädännöllisistä seikoista huolimatta osallistaminen on jäänyt kauas tavoitteistaan. Yksi syy tähän on nuorten kokema tunne siitä, ettei heitä kuunnella.

Valtioneuvoston nuorille ja lapsille tekemän kyselyn tulosten mukaan lähes puolet on sitä mieltä, että aikuiset kuuntelevat heitä lähes aina. Hieman yli kolmasosa tunsi, että heitä kuunnellaan joskus. Vain 14 prosenttia koki, että heitä ei kuunnella lainkaan. Ongelma ei tunnukaan olevan aikuisten kuuntelutaidoissa eikä heidän suhtautumisessaan lasten ja nuorten mielipiteisiin. Kysely paljastaan, että lähes kaksi kolmasosaa vastaajista koki aikuisten ottavan heidän mielipiteensä vakavasti. Ainoastaan hallinnon ja median kohdalla vastaajat kokivat, että heidän mielipiteillään ei ole paljolti väliä. Tämä selittynee kuitenkin sillä, että varsinkin lapsille nämä asiat näyttäytyvät hyvinkin kaukaisina.

Kyselyn mukaan tuntemus vaikutusvallasta näyttäytyy myös hyvin alhaisena hallinnon ja koulun asioiden kohdalla. Lapset ja nuoret kokevat pystyvänsä vaikuttamaan kotia koskeviin päätöksiin, mutta sen ulkopuolella päätösmahdollisuudet jäävät alhaisiksi kuin Pohjoismaissa yleensä. Oppilaskunnat ja auttavat puhelimet koettiin edistävän merkittävimmin oikeutta saada äänensä kuuluviin. Poliittisten toimielimien kuten eduskunnan toiminnan ei vastaavasti koettu edesauttavan asiaa paljoakaan. Sen sijaan paikalliset nuorisovaltuustot, koulu ja Lasten parlamentti koettiin vaikutusvaltaisiksi, joskin vain heidän kohdalla jotka olivat tietoisia näiden elinten toiminnasta.

Tuntuu, että nuoret ovat hyvin tietoisia omista osallistumismahdollisuuksistaan päätöksenteon saralla, mutta heidän äänensä jää tästä huolimatta usein puuttumaan. Kyse ei olekaan siitä, etteivätkö nuoret tietäisi ja haluaisi vaikuttaa, vaan syy löytyy arvatenkin aikuisista, jotka asioista päättävät. Nuoria ei nimittäin kuunnella tarpeeksi vakavasti, mikä heijastuu siihen, että heiltä kysytään asioista mielipidettä vasta sitten, kun päätökset on jo tehty. Asiasta voidaan kysyä pikaisesti aiemmin, mutta niitä ei kirjata ylös tai käsitellä vakavasti. Nuorten mielipiteitä vähätellään ja heidän kanssaan ei haluta keskustella. Nuoria pidetään vähäpätöisimpinä, kokemattomampina ja keskenkasvuisina ihmisinä, joille tärkeintä on oppiminen, ei vaikuttaminen. Tämän asenteen tulisi muuttua, jotta nuorten osallistaminen kasvaisi merkittävästi.

Positiivisena asiana on nähtävissä kuitenkin se, että nuorten vaikuttajaryhmien ja -valtuustojen tilanne on parantunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Suunta on siis oikea. Muutosta on tapahtunut erityisesti paikallisella tasolla, mutta kansallisella ja kansainvälisellä kentällä nuoret eivät ole osallisina päätöksissä. On kuitenkin tärkeää, että nuoret voivat vaikuttaa päätöksiin edes vähän. Se vahvistaa heidän kokemustaan yhteisöön kuulumisesta ja osallisuudesta, mikä auttaa ehkäisemään esimerkiksi syrjäytymistä.

Vielä tänäkään päivänä useat nuoret eivät usko yhteiskunnallisiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Tämä näkyy erityisesti nuorten alhaisessa äänestysprosentissa. Asian muuttumiseen tarvittaisiin aitoja kohtaamisia ja asennemuutosta aikuisten keskuudessa. Jos nuorten mielipiteitä vähätellään, eivät he uskalla pian ilmaista niitä ollenkaan. Vähättely on valitettavan tuttua nuorten ilmastoaktivismin parissa, kun aikuiset eivät ota nuorten huolta ilmastosta tosissaan, vaan kutsuvat heidän mielipiteitään ”aivopesuksi” ja ”ilmastonhömpötykseksi”.

Näyttää kuitenkin siltä, että nuoret sukupolvet ovat tietoisia omista vaikutusmahdollisuuksistaan, eivätkä pelkää haastaa vanhempia sukupolvia omilla mielipiteillään. Tärkeää kuitenkin olisi, että nuoret tulisivat näkyvimmin mukaan myös päätöksenteon pariin. Nuorilla on mahdollisuuksia osallistua, mutta heitä täytyy auttaa ja kannustaa siihen enemmän.  Avuksi tähän tarvitaan niin kouluja kuin yhteiskunnallisia järjestöjäkin.
 
***
​
Kirjoittaja työskentelee opettajana, EU-uralähettiläänä Helsingin yliopistossa sekä Rauhan ja Hyvinvoinnin järjestön puheenjohtajana korkeakouluopintojensa ohella.

Lähteet:
Hipp, Tiia; Pollari, Kirsi ja Luoma, Saga, 2018. Nuorten äänen pitää kuulua! Nuorten osallisuus päätöksenteossa. Lastensuojelun Keskusliitto. Verkkojulkaisu 6/2018.
Nuorisotutkimusseura RY 2012. Lasten ja nuorten vaikutusmahdollisuudet vaihtelevat kuntakohtaisesti. Verkkouutinen, 30.3.2012. https://www.nuorisotutkimusseura.fi/ajankohtaista/uutiset/633-lasten-ja-nuorten-vaikutusmahdollisuudet-vaihtelevat-kuntakohtaisesti.
Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2011. Lasten ja nuorten osallistuminen päätöksentekoon Suomessa Euroopan neuvoston politiikkatutkinta. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011:27.
​

♥
Valaisee lyhtynen soma
hiljaista joulun tietä.
Tämä hetki on jokaisen oma,
rauha löytyy sieltä.
​
Hyvää ja rauhallista joulua!
♥

In your opinion, which are the most important issues to increase security?

Increasing security starts by questioning our own assumptions about this concept: what type of security and whose security are we talking about? Research shows that applying a human security (or ‘people-centred security’) approach is key to build sustainable peace. This means focusing attention on the diverse perceptions and experiences of security by various parts of the population in conflict-affected areas, rather than just on state security. In addition, increasing human security in these regions (and thereby in Europe too) requires addressing the root causes of violence through long-term conflict-sensitive engagement.
 
What kind of positive development have you recognized in the field of security during this year and what kind of development are you expecting from upcoming years?

​This year I was particularly encouraged by the mobilisation of civil society and other experts in doing research and writing about the limitations – and often counter-productivity – of hard security approaches in fragile and conflict-affected contexts. Some existing security responses can indeed exacerbate conflict risks and undermine other efforts to tackle the root causes of violence. I hope that these efforts to explain why alternative security responses are needed and what they could look like will bear fruits in the upcoming years, including at EU level.
 
What kind of a Christmas present to improve peace and security would you give and whom?

I would send all Heads of States and Ministers of Foreign Affairs, including European ones, a short video: the Tedx Talk “Reimagining security” by Celia McKeon, to encourage them to reorient their efforts on human security.
 
***
 
Anna Penfrat is a Senior Policy Officer at the European Peacebuilding Liaison Office (EPLO), the independent civil society platform of 39 European NGOs, networks of NGOs and think tanks which are committed to peacebuilding and the prevention of violent conflict. Anna started working with EPLO in 2012 to support the ‘Civil Society Dialogue Network’ project and EPLO’s work on EU-Africa relations. She currently coordinates the work of EPLO on EU institutions and policies, looking in particular at ways to improve the EU’s Integrated Approach to Conflicts and Crises, including the Common Security and Defence Policy (CSDP). She also leads EPLO’s advocacy work on the proposed ‘European Peace Facility’.  

​More information on EPLO: eplo.org 

Mitkä ovat merkittävimmät turvallisuutta lisäävät asiat omasta mielestäsi?

Keskeytymätön kyky pitää yllä toimivaa keskusteluyhteyttä on varmin tapa lisätä turvallisuutta niin paikallisesti. alueellisesti kuin globaalistikin.
 
Mitä positiivista turvallisuuteen liittyvää kehitystä kuluvassa vuodessa on ollut ja mitä odotat tulevilta vuosilta?

Huoli heikkenevästä turvallisuustilanteesta on kasvanut. Että sen nimeää positiiviseksi kehitykseksi kertonee miten syvästä huolesta on kyse. Odotan erilaisten kehityskulkujen, ja niiden välisten heijasteiden edelleen heikentävän turvallisuutta tulevina vuosina niin paikallisesti, alueellisesti kuin globaalistikin.
 
Millaisen rauhaa ja turvallisuutta edistävän joululahjan antaisit ja kenelle?

​Jakaisin heikkenevästä turvallisuustilanteesta vastuullisille kaikkialla maailmassa kauniissa paketissa edes hetkellisen kyvyn kokea riittävän konkreettisesti ja omakohtaisesti mitä heidän päätöksensä merkitsevät niille tavallisille ihmisille, aivan erityisesti lapsille, joiden osana on olla tässä traagisessa näytelmässä uhreja.
 
******
 
Pekka Reinikainen on Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen avustustoiminnan vaikuttamistyön suunnittelija. Reinikainen on opiskellut Turun yliopistossa, pääaineenaan kansainvälinen poliittinen historia. Hän on toiminut journalistina Suomessa ja Ruotsissa, sekä mainonnan ja markkinointiviestinnän tehtävissä. Siviilikriisinhallinnan kokemusta Reinikaisella on Balkanilta, jossa hän oli vuosina 2001-2003 Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Kosovon mission tiedotuspäällikkönä. Vuodesta 2003 lähtien Reinikainen on työskennellyt Punaisen Ristin liikkeen piirissä, alkuun Itä-Afrikassa ja myöhemmin Genevessä. Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen avustustoiminnan palveluksessa Helsingissä hän on työskennellyt eri tehtävissä vuodesta 2008 lukien. 

Mitkä ovat merkittävimmät turvallisuutta lisäävät asiat omasta mielestäsi?

Usko parempaan tulevaisuuteen on merkittävä turvallisuutta lisäävä tekijä. Samaan aikaan näköalattomuus ja toivottomuus ruokkivat turvattomuutta. Tämä pätee erityisesti nuoriin. Siksi toivon, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa 2250, joka painottaa nuorten erityisasemaa ja osallistamista, noudatettaisiin sekä Suomessa että maailmalla entistä määrätietoisemmin.
 
Mitä positiivista turvallisuuteen liittyvää kehitystä kuluvassa vuodessa on ollut ja mitä odotat tulevilta vuosilta?

Suomen hallitus ja Euroopan unionin komissio ovat ohjelmien perusteella painottaneet Afrikka-yhteistyön merkitystä aikaisempaa enemmän. Komissaari Jutta Urpilaisella on nyt tuhannen taalan paikka johtaa uudenlaista politiikkaa, joka perustuu kestävään kehitykseen, laajaan turvallisuuteen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen.
 
Millaisen rauhaa ja turvallisuutta edistävän joululahjan antaisit ja kenelle?

Antaisin maailman vaikutusvaltaisimmille johtajille kolme kirjaa. Ensimmäinen on Hassan Blasimin "Allah99", koska kaikille tekisi hyvää asettua maahanmuuttajan asemaan ja toisaalta uppoutua moderniin, hyvin kirjoitettuun, Lähi-itäsävytteiseen romaaniin. Toinen on Vihman, Hartikaisen, Ikäheimon ja Seurin "Totuuden jälkeen", joka tuntuu erityisen ajankohtaiselta, hybridivaikuttamisen ja median murroksen aikakautena. Viimeisenä lahjana antaisin keittokirjan, koska ruoka on ihana ja yhdistävä asia, joka tuo ihmiset saman pöydän ympärille.
 
***
 
Päivisin Jauhiainen työskentelee Välimeren alueen tiedeviestinnän ja tapahtumatuotannon parissa ja iltaisin hän koordinoi verkkolehti The Ulkopolitistin julkaisukalenteria.  

Mitkä ovat merkittävimmät turvallisuutta lisäävät asiat omasta mielestäsi? 

Demokratia, inklusiiviset instituutiot ja päätöksenteko sekä oikeusvaltioperiaatteeseen sitoutuminen. Agenda 2030:een on hyvin tiivistetty myös turvallisuuden kannalta keskeinen ajatus siitä, ettei ketään jätetä kehityksestä jälkeen, ”leave no-one behind”. Demokratia tuo kestävää rauhaa, ja rauhanprosessien tukeminen vain vaaleihin saakka on lyhytnäköistä ja pahimmillaan toimii bensakanisterina uuteen konfliktiin. 
 
Mitä positiivista turvallisuuteen liittyvää kehitystä kuluvassa vuodessa on ollut ja mitä odotat tulevilta vuosilta? 

Demokratian tukemisen Euroopan unionin neuvoston päätelmät saatiin maaliin lokakuussa; on todella merkityksellistä, että 10 vuotta vanhat päätelmät päivitettiin kaikkien jäsenmaiden tuella. Demo tuki prosessia kattojärjestömme European Partnership for Demcoracyn kanssa aktiivisesti pidemmän aikaa. 

Odotan innolla päätelmien seuraavaa vaihetta, eli EU:n toimintasuunnitelmaa ihmisoikeuksiin ja demokratiaan 2020-2024, edelliset kun vanhentuvat vuodenvaihteessa. On tärkeää, että demokratian tukemisella on yhtä iso rooli kuin ihmisoikeuksien suojelulla, nykyisessä toimintasuunnitelmassa kun ei näin ollut.   
 
Millaisen rauhaa ja turvallisuutta edistävän joululahjan antaisit ja kenelle? 

Toivon poliittisille päättäjillemme voimia ja tahtoa rakentavaan yhteistyöhön ratkoa globaaleja ongelmia tässä turbulentissa maailmantilanteessa.  

***

Anu Juvonen on Puolueiden kansainvälinen demokratiayhteistyö – Demo ry:n toiminnanjohtaja, jota ennen hän oli Demon ohjelmajohtaja. Aiemmin hän on työskennellyt mm. Nepalissa koulutuksen parissa, Etiopiassa maaseudun kehityshankkeessa ja viimeisimpänä  Sri Lankassa ihmisoikeuksien ja hyvän hallinnon parissa. Juvonen toimii European Partnership for Democracy – kattojärjestön hallituksessa ja Vaasan yliopiston InnoLabin ohjausryhmässä. 

Mitkä ovat merkittävimmät turvallisuutta lisäävät asiat omasta mielestäsi?

Hyvinvointi ja sen tasainen jakautuminen ovat keskeinen turvallisuutta lisäävä tekijä niin kotimaassa kuin globaalistikin.  Sisäisen turvallisuuden osalta moniulotteinen eriarvoistuminen on tunnistettu keskeiseksi turvallisuutta vaarantavaksi tekijäksi kansallisesti.  Globalisaatio on osin epäonnistunut ja synnyttänyt eriarvoisuutta tai ainakin kokemuksen siitä, tämä heijastuu mm. populismin vahvistumisena, myös muuttoliikkeinä.
 
Mitä positiivista turvallisuuteen liittyvää kehitystä kuluvassa vuodessa on ollut ja mitä odotat tulevilta vuosilta?

Turvallisuuden inhimillinen ulottuvuus tunnistetaan hyvin sekä politiikka- että strategiatasolla. Vaikka käytännössä meillä on monia haasteita, on nähtävissä, että yleisessä keskustelussa huoli turvallisuuden inhimillisestä puolesta on nousussa ja esimerkiksi hyvinvoinnin ja turvallisuuden välinen suhde on tunnistettu hyvin. Hallitusohjelmassakin kantavana teemana oleva ilmiölähtöisyys tarjoaa ratkaisuja ja uskon, että tällaisella lähestymistavalla kykenemme tulevaisuudessa ratkaisemaan turvallisuuttamme vaarantavia ongelmia.
 
Millaisen rauhaa ja turvallisuutta edistävän joululahjan antaisit ja kenelle?

​Tasapainoa ja hyvinvointia tasaisesti kaikille maailmassa. Meillä on suuria globaaleja haasteita, kuten ilmastonmuutos taklattavana. Eripuraisuus ei edistä näitä tavoitteita.
 
***
 
Karim Peltonen toimii Suomen Pelastusalan Keskusjärjestössä asiantuntija – ja kehittämistoiminnasta sekä viestinnästä vastaavana johtajana. Karimin kiinnostuksena aiheita ovat mm. katastrofiriskien ehkäisy sekä varautuminen.

Mitkä asiat ovat merkittävimpiä turvallisuutta lisääviä asia omasta mielestäsi?

Omassa työssäni kohtaan lähes päivittäin koulujen ja oppilaitosten opettajia, henkilökuntaa ja oppilaita. Mielestäni on ensiarvoisen tärkeää, että jo kouluvuosien aikana lapset ja nuoret saavat tietoa ja taitoa sekä kokemusta eri tasoisten konfliktien käsittelystä.

​Sovittelun taito on tutkitusti tuottanut jo nuoresta pitäen turvallisuutta edistävää arjen haastavien tilanteiden ja jännitteiden purkamisen osaamista, joka kantaa läpi elämän. Yhteiskunnan turvallisuuden vahvistamisen näkökulmasta uuden sukupolven sovittelutaitojen vahvistaminen on yksi merkittävimmistä osaamisista, joita koulu voi akateemisen tiedon lisäksi opettaa.
 
Mitä positiivista turvallisuuteen liittyvää kehitystä kuluvassa vuodessa on ollut ja mitä odotat tulevilta vuosilta?

Sovittelun aseman vahvistuminen yhtenä turvallisuutta edistävänä menettelynä on jatkunut kuluvanakin vuonna. Sovittelun toimintakulttuuria edistetään jo useilla yhteiskuntamme osa-alueilla, mikä osaltaan purkaa vastakkain asettua ja vihapuhetta. Tuoreen väitöstutkimukseni tulosten mukaan konfliktit koettiin osaksi arjen vuorovaikutuksen ilmiöitä ja ne nähtiin oppimisen mahdollisuuksina, joiden käsittelyyn restoratiivinen sovittelu oli antanut toimivaksi koetun menetelmän. Restoratiivisen lähestymistavan tuoma ihmiskäsitys oli ohjannut myös konfliktitilanteissa näkemään konfliktin osapuolet tilanteensa asiantuntijoina ja ratkaisijoina ilman etukäteen tehtyä erottelua esimerkiksi perinteisiin syyllisen tai syyttömän tai tekijän ja uhrin rooleihin. Tämä vastakkainasettelun purkaminen on tuonut aivan uusia mahdollisuuksia ja näköaloja, kun eri tasoisia konflikteja ratkaistaan.

Odotan, että sovittelukentällä tehty työ vastakkainasettelun purkamiseksi ja kunnioittavan keskustelukulttuurin vahvistamiseksi saa yhä enemmän näkyvyyttä niin mediassa kuin myös päättäjien käymissä keskusteluissa.
 
Millaisen rauhaa ja turvallisuutta edistävän joululahjan antaisit ja kenelle?

Lainaan tähän erään aikaan koulussaan vertaissovittelijana toimineen, nyt sovittelun tutkijana toimivan nuoren naisen puheenvuoroa syksyllä toteutuneessa seminaarissamme. Hän osoitti erityisesti kasvatus- ja opetuskentällä toimiville aikuisille haasteen, jonka mukaan meidän tulisi aktiivisesti tarjota konfliktitilanteeseen joutuneille lapsille ja nuorille mahdollisuus kokea sovittelun prosessi, sillä kuulluksi tuleminen, omien näkökantojen esittäminen, tarpeiden tunnistaminen ja yhteisen ratkaisun etsiminen tuo sellaista sosiaalista pääomaa, jonka soisi kaikille kansalaisille. Sovitellaan siis!
 
***
 
FT Maija Gellin toimii Suomen sovittelufoorumin VERSO-ohjelman ohjelmajohtajana. VERSO-ohjelma tuottaa sovitteluosaamista varhaiskasvatus-, kasvatus- ja opetuskentälle. Hänen väitöstutkimuksensa aiheesta on luettavissa elektronisena https://lauda.ulapland.fi/handle/10024/63950

VERSO-ohjelmasta lisää tietoja: http://sovittelu.com/vertaissovittelu/

Mitkä asiat ovat merkittävimpiä turvallisuutta lisääviä asia omasta mielestäsi?

Merkittävin turvallisuutta lisäävä tekijä maailmassa on olemassa oleviin kansainvälisiin sopimuksiin sitoutuminen ja niihin pohjautuva tiivis yhteistyö valtioiden välillä, paremman maailman puolesta. Tähän liittyy arvovallan ja tuen antaminen YK:lle ja sen toiminnalle.
 
Mitä positiivista turvallisuuteen liittyvää kehitystä kuluvassa vuodessa on ollut ja mitä odotat tulevilta vuosilta?

Euroopan unioni, Suomi ja monet maamme kehitysyhteistyö- ja kansalais- ja rauhanjärjestöt jatkavat kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan kehittämistä ja toimivat ympäri maailmaa rauhan hyväksi. Pidän myös positiivisena, että hallitus on lisännyt siviilikriisinhallinnan määrärahoja, ja esimerkiksi CMC:n lähettämien asiantuntijoiden määrä nostetaan 150:een. Näin myös uusille kriisinhallintaa urakseen harkitseville asiantuntijoille tarjoutuu enemmän mahdollisuuksia.
 
Odotan tulevilta vuosilta nykyistä voimakkaampaa sopimusperäistä kansainvälistä vastuuta ympäristöstä, ja maailmanjärjestyksen yleistä kehitystä yhteisöllisempään ja epäitsekkäämpään suuntaan. Tämä lähtöasetelma tukisi parhaiten globaalien turvallisuuteen liittyvien haasteiden ratkaisemista parhaalla mahdollisella tavalla.
 
Millaisen rauhaa ja turvallisuutta edistävän joululahjan antaisit ja kenelle? 

Antaisin YK:lle joululahjaksi sen kaikkien jäsenmaiden ratifioiman sopimuksen, jossa sovitaan pelisäännöt bilateraalisille suhteille köyhimpien, vähiten kehittyneiden maiden kanssa, niin että näiden maiden resurssit todella hyödyttäisivät ensisijaisesti näiden maiden kansalaisia, eivätkä ulkoiset vaikuttimet tukisi epäeettisiä toimintatapoja, korruptiota ja harvainvaltaa.
 
***
 
Aaro Suonio (MBE, MSc in International Security) on toiminut yli 23 vuotta kansainvälisen rauhantyön ja kriisinhallinnan palveluksessa. Parhaillaan hän on strategisena neuvonantajana EUCAP Somalia siviilikriisinhallintaoperaatiossa.
​
My motto: ”Peace is constructed, not fought for”