BLOGI 1/2024 #WISETALKS

Luontokato on turvallisuusuhka – Luonnon, rauhan ja talouden suhteesta

Vuonna 1962 ilmestyi biologi Rachel Carsonin kirja Äänetön kevät, jonka alussa havahduttiin hiljaiseen kevääseen; linnut eivät laulaneet. Ne olivat hävinneet hyönteismyrkkyjen ekosysteemeissä aiheuttamien arvaamattomien ja kumuloituvien vaikutusketjujen vuoksi. Kirja kertoi ihmisen toiminnan vaikutuksia luontoon ja ihmisiin itseensä. Carsonin mukaan ihmiskunta oli risteyskohdassa: ”The road we have long been traveling is deceptively easy, a smooth superhighway on which we progress with great speed, but at its end lies disaster. The other -- the one ”less traveled by” – offers our last, our only chance to reach a destination that assures the preservation of our earth.” (Rachel Carson 1962).

Olemme edelleen kohtalokkaalla pikatiellä, vaikka – kuten SIPRIn johtaja Dan Smith totesi vuonna 2022 – tiedemaailma on vuosikymmeniä kirjoittanut toimintamme ekosysteemeille aiheuttamista äkillisistä ja pysyvistä keikahduksista, joita seuraavat kriisit ovat laajoja ja arvaamattomia. Elinympäristöjen tuhoutuminen ja luontoyhteyden häviäminen aiheuttavat haasteita yhteiskunnissa ympäri maailmaa ja vaikuttavat suoraan turvallisuuteemme. Smith ennusti, että tulevaisuudessa konfliktit liittyvät yhä läheisimmin luonnossa tapahtuviin muutoksiin.

Näitä konflikteja ehkäistään tässä päivässä. Helmikuussa 2024 Suomen Akatemian rahoittaman Biodiful-hankkeen tutkijaryhmä totesi luontokadon uhkaavan muun muassa yhteiskunnan vakautta ja huoltovarmuutta. Tutkijoita huoletti tällaisten hitaasti etenevien ilmiöiden jäävän ”akuuttien kriisien” varjoon ja peräänkuuluttivat, että luonnon hyvinvointi ei ole muusta todellisuudesta irrallinen kysymys. Sitä tulisi tarkastella turvallisuudenkin näkökulmasta. Luonnon monimuotoisuus linkittyy esimerkiksi talouteen, ruokajärjestelmään ja laajemmin ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Luontokato aiheuttaa itsessään konflikteja, väkivaltaa ja pakolaisuutta. Hankkeen johtaja Ilari Sääksjärvi totesi HS:n haastattelussa painokkaasti: ”Mitä kauemmin odotamme ratkaisuihin tarttumista, sitä vahvempina luonnon köyhtymisen vaikutukset heijastuvat yhteiskuntaamme.” Ongelma on, että nyky-yhteiskunnassa luonnossa tapahtuvat muutokset eivät näy tässä ja nyt.
Luonnon monimuotoisuudella on tärkeä rooli myös erilaisiin kriiseihin sopeutumisessa, minkä lisäksi se on yhteydessä ilmastonmuutokseen. Nopeasti köyhtyvä monimuotoisuus (vuonna 2021 varoitettiin jopa miljoonan eliölajin sukupuutosta seuraavien kymmenen vuoden aikana) vaarantaa myös ihmiskunnan hyvinvoinnin, terveyden, talouden ja turvallisuuden.

Luonnosta huolehtiminen on konfliktien ehkäisyä sekä rauhan ja hyvinvoinnin turvaamista. Kestävyyden ja rauhan yhteydestä kirjoittaneet tutkijat Ayyoob Sharifi ym. totesivat vuonna 2021, että yhteys on tunnistettu, mutta esimerkiksi ekologista rauhanrakentamista käsitelleet tutkimukset ovat toisinaan jättäneet huomiotta ympäristötuhojen juurisyyt. Rauhan käsite tulisi ymmärtää kokonaisvaltaisemmin ja tästä lähtökohdasta käsin tarkastella kestävyyden ja rauhan suhdetta. Saman totesivat Bliesemann de Guevara, Budny ja Kostić artikkelissaan vuonna 2023. Tutkijat pelkäsivät, että siirtymä kohti kestävämpää tulevaisuutta hidastuu, jos keskitytään vain välittömiin ratkaisuihin. Tämän välttämäseksi ilmastokriisin ja luontokadon juurisyyt sekä ilmiöiden vaikutus rauhaan tulisi ymmärtää paremmin. Näin voimme myös muuttaa toimintaamme ja miettiä uusia vaihtoehtoja.

Ympäristökriisien merkittävimpiin syihin kuuluvat luonnonvarojen kestämätön käyttö ja ylikulutus. Yhtenä ratkaisuna tähän on pohdittu talouden mittareiden painottamista uudesta näkökulmasta, usein kritisoiden kasvukeskeisyyttä. Apulaisprofessori Gallo-Cruz kirjoitti vuonna 2023, että esimerkiksi rauhantutkimuksessa ajatus talouskasvun tärkeydestä on usein ollut niin syvälle juurtunutta, että siihen liittyviä ongelmia ei aina ole osattu tarkastella. Myös tieteenalan keskustelua analysoinut Kelly Rhys (2021) arvioi, että ympäristökriisin käsittely on usein rajoittunutta. Siitä huolimatta, että kestävämpiin ratkaisuihin siirtymisen tulisi olla alan keskeisimpiä kysymyksiä.
Rauhanrakentamisen kontekstissa sosiaalisesti ja ympäristön kannalta kestäväksi talouden näkökulmaksi on esitetty hyvinvoinnin korostamista. Vuonna 2016 Michael Pugh ym. esittelivät artikkelissaan ”life welfare”-näkökulman, jossa paremman elämän tavoittelussa huomioitaisiin perinteisen talousajattelun sijaan laajemmin yksilö, yhteisö, biosfääri ja planetaarinen ympäristö.
Samansuuntainen näkökulma on ajatus hyvinvointitaloudesta. Wellbeing Economy Alliancen Rabia Abrarin mukaan hyvinvointitalous ”mahdollistaisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden hyvinvoivalla planeetalla”. Ajatuksena on, että kasvua tavoiteltaisiin osa-alueilla, joilla se rakentaa hyvinvoinnin edellytyksiä. Tällä olisi Abrarin mukaan merkitystä myös turvallisuudelle. Hänestä monet nykykriisit, kuten luontokato, liittyvät talouden rakenteisiin, jotka pohjautuvat lyhyen aikavälin hyötyihin ”vakauden saavuttamisen sijasta”. Nykymalli on tuottanut monelle hyvinvointia, mutta se ei ole enää maapallon kannalta kestävää.

Ray Ancheson ym. ovat todenneet ympäristöön ja rauhankysymyksiin keskittyvän yhteisön (ECCP) julkaisussa, että kestämätöntä kasvua voi pitää yhtenä suurimmista syistä elinympäristöjen heikkenemiseen. Tämä taas aiheuttaa jo itsessään turvattomuutta. Anchesonin mukaan ympäristötietoinen rauhanrakennus kaipaisi juurisyiden analyysiä, mihin uudet näkökulmat, kuten kestävään kulutukseen tähtäävä ”degrowth” voisi antaa työkaluja. Degrowth yhdistetään usein kasvun pysäyttämiseen, mutta esimerkiksi ekonomisti Anni Marttisen mukaan kyse on väärinymmärryksestä. Ennen kaikkea tavoitteena on vakauden tila, jossa talous toimisi planeetan asettamissa ekologisissa rajoissa. Tämä ”järjestely” voisi toki pienentää kasvua väliaikaisesti, mutta se ei ole degrwothin ensimmäinen tavoite, vaan kestävämpi ja vakaampi järjestelmä.
Sixten Korkmanin (Talous ja humanismi, 2022) mielestä degrowth on ymmärrettävä, mutta toimimaton ajatus, koska kasvu ei itsessään ole ongelma, vaan kasvun sisältö. Kasvun pitäisi kallistua aineettomien palveluiden kuluttamiseen tavaratuotannon sijaan. Lisäksi ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjumiseksi tarvitaan uutta teknologiaa ja kykyä kansainvälisten sopimusten tekemiseen ja toimeenpanemiseen. Varmaa hänestä on, ”että luonnonvarojen ylikulutuksen ongelmaa ja luonnon köyhtymistä sekä etenkin ilmastokriisiä ei voida ratkaista vain markkinatalouden avulla”.

Nykytilanne pakottaa miettimään ratkaisuja kaikilla elämänaloilla ja pohtimaan kokonaisvaltaisesti turvallisuuden tukipilareita. Luontoon vaikuttavat taloudellisten rakenteiden lisäksi monet tapamme toimia ja käsittää maailmaa ja itseämme sen osana. Luonnon osalta elämme ja toimimme jaetulla maapallolla muiden sen asukkaiden kanssa ja luonnosta huolehtimalla huolehdimme toisistamme, rakennamme rauhaa ja lisäämme hyvinvointia maailmanlaajuisesti. Siksi uusille näkökulmille on annettava tilaa.

On myös pohdittava suhdettamme luontoon ja sitä, mitä pidämme tärkeänä. Turun yliopiston tutkija Juulia Sääksjärvi ja Räikkönen painottivat Duodecim-lehdessä vuonna 2021, että: ”ekosysteemeillä, eliöyhteisöillä ja eliölajeilla on myös itseisarvoa, joka ei ole riippuvainen niiden aikaansaamista hyödyistä ihmisille.”

Luonnolla on lukemattomia positiivisia vaikutuksia hyvinvointiimme, ja lajihistoriassamme olemme vasta hiljattain alkaneet kadottaa yhteyttämme luontoon. Ehkä voimmekin löytää uusia – tai löytää uudestaan – tapoja elää tasapainossa ympäristömme kanssa. Emme elä irrallaan luonnosta, vaan osana sitä. Rauhanomaisen ja ympäristöystävällisen kehityksen alku lähtee tämän ymmärtämisestä. Kuten Dan Smith kirjoitti: ”Thinking about the human interaction with nature needs to recognize that, as humans, whatever our many differences, we are all also a part of nature. We are part of the biosphere. That is an old insight that modernity has obscured—we need to get back to it.” 
​
***
Kirjoittaja on poliittisen historian väitöskirjatutkija Turun yliopistossa. Häntä kiinnostavat esimerkiksi inhimillinen turvallisuus, ihmisen käyttäytyminen ja kansainvälisten yhteyksien kehitys. Väitöskirjassaan hän tutkii Suomen poliisin ja Interpolin historiaa.