BLOGI 3/2023 #WISETALKS

Rauha vaatii toivoa: pessimisti pettyy pahiten ja kyynikon tulisi löytää juurensa
 
Viime vuoden lopussa Genevessä järjestettiin vuosittainen rauhanrakentamiseen keskittyvä foorumi Geneva Peace Week. Tapahtuman yhteydessä ilmestyneen podcastsarjan haastattelussa Principles of Peace -säätiön johtaja Hiba Qasas kuvasi maailmassa olevan paljon turhautumista. Lukuisat yhteisöt elävät konfliktien keskellä ja monet kokevat, ettei heitä kuulla, eivätkä heidän toiveensa paremmasta maailmasta ole toteutumassa. Qasasin mielestä tulisi taistella kyynisyyttä vastaan ja tuoda rauhantyöhön uutta toivoa. Sillä rauha on mahdollista monissa paikoissa, haasteista huolimatta.

Kuinka rauhaan pyrkivät ihmiset voivat löytää toivoa? Edistys tuntuu usein tuskaisen hitaalta ja taisteltavia tuulimyllyjä riittää. Ensimmäinen Geneva Peace Week järjestettiin marraskuussa 2014, eli samana vuonna, kun Venäjä miehitti Krimin niemimaan Ukrainassa. Kahdeksan vuotta myöhemmin, kun Venäjä aloitti laajamittaisen hyökkäyksen Ukrainaan, Geneva Peace Weekin teemana oli "Peace is possible".

Vuonna 2022 julkaistiin raportti, joka perustui Uppsala Conflict Data Program -tietokantaan (UCDP). Siinä todettiin, että aktiivisten konfliktien määrä maailmassa oli vuosina 2019–2020 korkeimmillaan sitten vuoden 1946. Tukholman kansainvälinen rauhantutkimusinstituutti (SIPRI) puolestaan raportoi, että vuonna 2021 tilanne ei juuri parantunut, inhimillinen turvallisuus on saattanut jopa heikentyä eikä uusia merkittäviä rauhanprosesseja ole aloitettu. Raportit eivät anna erityisen toiveikasta kuvaa viimeisten vuosien kehityksestä. Entä jos vaihtaa perspektiiviä?

Our World in Data -sivusto antaa toiveikkaamman kuvan pitkän aikavälin muutoksesta. Sivustolla todetaan, että kaiken kaikkiaan ”saatamme nyt elää lajimme olemassaolon rauhallisinta aikaa”. Kaikesta huolimatta väkivalta ja sotiminen on historiallisessa mielessä vähentynyt. Taloustieteilijä Christopher Blattman on myös muistuttanut Why We Fight (2022) kirjassaan, että sotiminen on ihmisen toimintamallina ennen muuta poikkeus. Todellisuudessa keskenään vihamielisetkin ryhmät valitsevat yleensä väkivallan sijaan ”vihata toisiaan rauhassa”. Sotia vältetään useammin kuin niitä syttyy, mikä vain unohtuu helposti, koska vältetyistä konflikteista harvoin kirjoitetaan. Blattmanin kirjassa onkin toiveikas viesti. Hän kuvaa myös vakuuttavasti tunnistamiaan riskitekijöitä, jotka toteutuessaan vaikuttavat sotien syttymiseen. Koska muuttujia tunnistetaan, voidaan niihin teoriassa myös vaikuttaa.

Voi olla helppo unohtaa, että maailmassa tehdään paljon hyvää joka päivä ja todellisia muutoksia parempaan tapahtuu.  Paremman tulevaisuuden rakentaminen onkin haastava kestävyyslaji, koska mitättömän tuntuisin askelin etenevä, ja välillä taaksepäin kulkeva, vuosikymmenien mittainen rauhanomainen kehityskäyrä ei erotu heti ja tässä. Kun tuntuu, että ponnisteluista huolimatta poljetaan aina paikoillaan, on helppo muuttua kyyniseksi ja pessimistiseksi.

Kyyninen maailmankuva on hataralla totuuspohjalla. Peace is possible.

Kyynisellä ihmisellä tarkoitetaan henkilöä, joka pitää ihmisiä lähtökohtaisesti vain omaa etuaan tavoittelevina ja tekopyhinä tyyppeinä. Tohtori William Desmond on kuvannut kirjassa Cynics (2008), että nykynäkemys kyynisyydestä liittyy vahvasti käsitykseen ihmisten perusluonnon moraalittomuudesta ja itsekeskeisyydestä – toisin kuin asenteelle nimensä lainanneessa antiikin kyynikoiden filosofisessa koulukunnassa, missä saatettiin tätä vastoin olla hyvin optimistisia ihmisen suhteen. Heille ongelma ei ollut ihminen, vaan sivilisaation mukanaan tuomat häiriötekijät, ja vain elämällä hetkessä ja luopumalla tarpeettomista omistuksista saattoi saavuttaa onnen. Nykykyynikon ajatus ihmisistä pohjimmiltaan läpimätinä voi taas olla haitallista hänelle itselleen ja yhteisölle.

Tutkijat Eric Neumann ja Jamil Zaki kirjoittivat tammikuussa 2023 Trends in Cognitive Sciences-lehdessä kyynisellä maailmankatsomuksella olevan lukuisia haitallisia vaikutuksia. Kyynisillä ihmisillä on korkeampi riski sairastua esimerkiksi sydänsairauksiin ja dementiaan, eivätkä he saa samanlaista tyydytystä ihmissuhteistaan kuin muut. Lisäksi he nostivat esiin kyynisen näkemyksen valheellisuuden. Tämä on tärkeää. Vaikka ajattelumallin taustalla vaikuttavat usein todelliset huonot kokemukset, se menettää pohjansa todellisuudessa heijastuessaan laajemmin maailmaan tai ihmisryhmiin. Onkin hyvä pitää mielessä, että usein luomme yleistyksiä maailmasta hyvin hatarin tai täysin väärin perustein.

Kirjailija Rutger Bregman kirjoitti teoksessaan Hyvän historia (2019), että esimerkiksi median on todettu lisäävän pessimismiä ja vaikuttavan negatiivisesti ihmiskäsitykseen. Jatkuvassa uutistulvassa väkivallasta, rikollisuudesta ja onnettomuuksista kuva maailmastamme muuttuu helposti synkäksi. Se vaikuttaisi olevan pelkkää sotaa ja julmuuksia. Bregmanin mukaan tästä syystä moni ehkä kokeekin maailman muuttuvan aina vain huonommaksi, vaikka samaan aikaan tapahtuu paljon enemmän hyvää. Siitä ei vain uutisoida. Meidän on myös vaikea huomata hitaasti eteneviä murroksia, ennen kuin muutos on tapahtunut tai historioitsija sen meille myöhemmin osoittaa.
 
Muutos on aina varma

Sotien syttyessä todetaan usein historian toistavan itseään. Väite ei vastaa todellisuutta. Tähän voidaan lainata vaikkapa filosofian tohtori Ari Heloa, joka on kirjoittanut: ”Historia ei toista itseään, koska muutokset ovat usein peruuttamattomia ja ratkaistessaan joitain ongelmia tuottavat myös uusia, jotka vain ihminen, ei historia, voi ratkaista.” Historia kertoo sen sijaan tekijöistä, jotka ovat vaikuttaneet nykyisyyteemme. Se auttaa meitä hahmottamaan, kuinka kaikki on jatkuvassa muutoksessa, ja muutos on varma asia. Tässä on optimisin paikka. Historian tai muutoksen suunta ei koskaan ole täysin selvä, mutta siihen voi pyrkiä vaikuttamaan.

Muutosnopeus voi lisäksi olla lähes päätä huimaava. Esimerkiksi internetistä on tullut normaali, länsimaissa jossain määrin ehdoton, osa elämäämme vain kahdenkymmenen viime vuoden aikana. Myös esimerkiksi tasa-arvokysymyksissä on edistytty monin paikoin, etenkin jos tilannetta vertaa vuosikymmenenkin takaiseen. Periaatteessa mikään ei estä, etteikö seuraava suuri edistysaskel voisi tapahtua nopeastikin, sillä mullistuksia on tapahtunut ennenkin. Niiden suunta ja merkitys riippuvat kuitenkin meistä.

Tarkoitus ei ole syyllistää pessimismiin taipumista. Maailmassa on useita trendejä, jotka kulkevat äärimmäisen huolestuttavaan suuntaan, kuten konfliktien väkivaltaistuminen viime vuosina, dramaattinen elinkirjon heikkeneminen koko maapallolla ja kaikkia uhkaava ilmastonmuutos. Huolissaan pitää olla. Voidaan myös sanoa, että maailma on jakautumassa ja YK:n kaltaiset rakenteet ovat osoittautuneet tehottomiksi. Kyyninen voisi todeta, että koko ajatus yhteisistä pelisäännöistä on turhanpäiväistä haihattelua. Se olisi kuitenkin tuhoisaa. Juuri kriiseissä yhteisiin järjestelmiin, sääntöihin ja hyvään tulee uskoa, jotta voidaan selviytyä ja jatkaa yhteistyötä ongelmien ratkaisemiseksi. Uskoa yhteistyöhön tarvitaan myös yhteistyön ja sen alustojen kehittämiseksi.

Kyynisyys ja liiallinen pessimismi voivat olla vaaraksi, koska riittävän synkillä mielin emme jaksa uskoa muutoksen parempaan olevan mahdollinen. Pessimistisellä kyynikolla ei ole tarvettakaan pyrkiä parempaan; kaikki kuitenkin menee pieleen, eikä siitäkään ole niin väliksi. Kehittäminen ja asioiden parantaminen vaativat mielen joustavuutta, toimintakykyä ja halua rakentaa. Se vaatii myös uskoa, koska emme näe tulevaisuuteen. Mauno Koiviston sanoin: ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin” ja että ”pessimistit olivat väärässä”. Tarvitsemme vaikeissa tilanteissa tietoa, uusia perspektiivejä ja toivoa, sekä lisäksi toisiamme ja luottamuksen kokemuksia. Kyynisyyteen voisi taas hakea uutta tulokulmaa antiikista. Tohtori Desmond kirjoitti teoksensa lopussa, mitä viisautta voisimme oppia alkuperäisiltä kyynikoilta:

”Live simply, scorn unnecessary desires, do not follow the slavish crowd but speak the truth clearly in righteous war against untruth and, most of all, cultivate the virtue of philanthropia and learn to love others now, for it is from this that everything else will follow.” (Desmond 2008, s. 236).
 
Kirjoittaja on poliittisen historian väitöskirjatutkija Turun yliopistossa. Häntä kiinnostavat esimerkiksi inhimillinen turvallisuus, ihmisen käyttäytyminen ja kansainvälisten yhteyksien kehitys. Väitöskirjassaan hän tutkii Suomen poliisin ja Interpolin historiaa.
 
Lähteet
Blattman, Christopher. (2023). Why We Fight? – Roots Of War and The Paths to Peace. Penguin Books.
Bregman, Rutger. (2019). Hyvän historia – Ihmiskunta uudessa valossa. Mari Janatuinen, suom. Atena.
Davies, Shawn, Pettersson, Therése, & Öberg, Magnus. (2022). Organized violence 1989–2021 and drone warfare. Journal of Peace Research, 59(4), 593–610.
Desmond, William. (2008). Cynics. Taylor & Francis Group.
Hare, Brian, & Woods, Vanessa. (2020). Understanding Our Origins and Rediscovering Our Common Humanity. Random House.
Helo, Ari. (2000). Moraalista ja historiallisesta ajattelusta – Toistaako se historia itseään vai ei?. Tieteessä Tapahtuu, 18(1).
Interpeace. (15.11.2022). Geneva Peace Cast - Radio Corner with Hiba Qasas. Video. YouTube https://www.youtube.com/watch?v=UNfS35yqLAw
Koiviston sitaatit mm. Suomen Pankki. (2017) https://www.suomenpankki.fi/fi/media-ja-julkaisut/puheet-ja-haastattelut/2017/paajohtaja-erkki-liikanen-mauno-koivisto-talousmiehena-ja-paattajana-25-11-2017/ ja Koiviston kuolinilmoitus 12.5.2017
Max Roser, Joe Hasell, Bastian Herre and Bobbie Macdonald (2016). War and Peace. Our World in Data. https://ourworldindata.org/war-and-peace 
Neumann, Eric., & Zaki, Jamil. (2023). Toward a social psychology of cynicism. Trends in Cognitive Sciences, 27(1), 1-3.
SIPRI. (2022). Yearbook 2022: Armaments, Disarmament and International Security – Summary.
UCDP (Uppsala Conflict Data Program). Tietokanta. Uppsala University. https://ucdp.uu.se/exploratory