Yksinäisyys on turvallisuusuhka

Yksinäisyys on turvallisuusuhka. Tämä ei ehkä tule ensimmäisenä mieleen, kun kuuntelee turvallisuuskeskustelua, vaikka juuri ihmisten väliset yhteydet muodostavat turvallisuuden ytimen. Yksinäisyys ei ole vain henkilökohtainen tragedia, vaan laajempana ilmiönä se on koko yhteiskunnan yhteinen ongelma. Yksinäisyys ja ostrakismi, eli ulkopuolelle sulkeminen, ovat uhkia sisäiselle turvallisuudelle ja yhteiskunnan kriisinkestävyydelle. Yksin jääminen ja ulkopuolelle jätetyksi tuleminen on valtavan tuhoisaa yksilölle ja sitä kautta horjuttaa myös yhteiskuntaa.

Ihmisinä meillä on tarve kuulua yhteisöön. Lukuisissa tutkimuksissa on todettu, että sosiaalisuus kuuluu olennaisesti ihmislajin luonteeseen ja vuorovaikutus sekä integraatio ovat olennaisia ihmisen hyvinvoinnille. Kanssakäymistä muiden kanssa voidaankin pitää elintärkeänä ihmiselämän osa-alueena. Yksinäisyyden tunne on aivojen tapa ilmaista, että tarvitsemme kontakteja. Yksinäisyys herättää ihmisessä stressireaktion, koska aivot tulkitsevat sen vaaratilanteeksi. Lajikehityksen alkuvaiheissa lauman ja yhteisön ulkopuolelle jääminen onkin ollut vaarallista. Tämä heijastuu toimintaamme edelleen. Samalla vuorovaikutus ja sosiaalisuus on ratkaisevaa ihmisen kehityksessä ja kukoistamisessa kaikkina ikäkausina.

Ihminen on kehittynyt yhteistyötä tekeväksi sosiaaliseksi eläimeksi ja tarvitsemme selviytyäksemme edelleen toisiamme

Kuitenkin yhä useampi kokee yksinäisyyttä. Suomen Punainen Risti julkaisi helmikuussa vuosittaisen yksinäisyysbarometrin, jossa todettiin yksinäisyyden kokemusten yleistyneen, minkä lisäksi eristäytymisen ja ulkopuolelle jätetyksi tulemisen kokemukset olivat lisääntyneet edellisvuoteen verrattuna. Tilanteen korjaaminen olisi yhteiskunnan etu. Opetusalan turvallisuusfoorumissa vuonna 2020 todettiin, että ostrakismiin olisi kiinnitettävä enemmän huomiota sen turvallisuutta heikentävien vaikutusten vuoksi. Eduskunnan sivistysvaliokunta totesi lausunnossaan Suomen sisäisen turvallisuuden selontekoon vuonna 2021, että ostrakismiin liittyvä pahoinvointi voi ilmentyä sisään päin kääntyneenä oireiluna, kuten yksinäisyys ja ahdistus, mutta purkautua myös ulospäin aggressiivisuutena, rikollisuutena ja radikalisoitumisena.

Ostrakismi on suomalaisessa yhteiskunnassa varsin yleistä. Sen syyt vaihtelevat yksilöstä ympäristöön ja se voi olla myös tahatonta, mutta ennen kaikkea se on hyvin haitallista. Ilmiötä tutkinut professori Niina Junttila on monissa yhteyksissä kuvannut, että tunne ulkopuolelle sulkemisesta voi pitkittyessään aiheuttaa syvää vihaa ja katkeruutta. Kansainvälisisissä tutkimuksissa on todettu, että pitkä näkymättömyyden kokemus ja ilman apua jääminen voi johtaa vihaan itseä ja muita kohtaan. Eräs suomalaiseen tutkimukseen osallistunut mies kuvasikin, että ”jos maailma vihaa minua, niin minä vihaan takaisin”.

Paha olo voi purkautua ulospäin, kun keinot loppuvat

Viha saattaa lopulta kohdistua ympäröivään yhteisöön tai koko ihmiskuntaan. Tutkimuksissa on todettu, että pitkään jatkuneen ulossulkemisen kokemus erottuu yhtenä tekijänä väkivaltaisten tapahtumien, kuten joukkosurmien suunnittelussa ja toteuttamisessa. Yksinäisyys ja ostrakismi vaikuttavat myös esimerkiksi jengiytymiseen ja väkivaltaan.

Samalla yksinäisyyden aiheuttama huonovointisuus on tuhoisaa yhteisön kriisinkestävyydelle. Kriisinkestävyyttä luodaan lisäämällä yhteyksiä ja yhteisöllisyyttä. Mutta kuten monissa ongelmissa, tarvitaan tässäkin monitahoista yhteistyötä, monipuolista asiantuntijuutta ja jaettuja tavoitteita. Yksinäisyyden ehkäisemiseksi on onneksi meneillään useita hankkeita ja hyviä avauksia on tehty politiikassakin. Eduskuntaan on esimerkiksi perustettu yksinäisyyden ja ostrakismin vastainen työryhmä ja lähes kaikki suuret puolueet ovat tunnustaneet ongelman. Joissakin puolueiden ohjelmissa on todettu, että kokonaisturvallisuutta vahvistettaessa tulee huomioida myös yksinäisyys ja ostrakismi.

Olemme ihmisinä vaikuttamassa turvallisuuteen ja luomassa turvallisuutta keskenämme, niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Huomataan siis toisemme.
 
Kirjoittaja on poliittisen historian väitöskirjatutkija Turun yliopistossa. Häntä kiinnostavat esimerkiksi inhimillinen turvallisuus, ihmisen käyttäytyminen ja kansainvälisten yhteyksien kehitys. Väitöskirjassaan hän tutkii Suomen poliisin ja Interpolin historiaa.
 
Lähteet:
Punainen Risti. "Yksinäisyys koskettaa yhä useampaa Suomessa": https://www.punainenristi.fi/uutiset/2023/yksinaisyys-koskettaa-yha-useampaa-suomessa/
Tiina Huttu. "Tutkimus tutuksi." Kasvun Tuki -aikakauslehti. https://kasvuntuki.fi/aikakauslehti/julkaisut/kasvun-tuki-aikakauslehti-22022/tutkimus-tutuksi/
Linnea Karlsson ja Petra Heikkinen. "Yksinäisyyden eri muodot vaativat erilaisia toimenpiteitä." Turun yliopiston blogi. https://blogit.utu.fi/utu/2023/03/07/yksinaisyyden-eri-muodot-vaativat-erilaisia-toimenpiteita/
Sivistysvaliokunnan lausunto SiVL 18/2021 vp. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lausunto/Sivut/SiVL_18+2021.aspx
Suomen Punaisen Ristin Kaveritaitoja-ohjelma. https://sproppimateriaalit.fi/web/site-186223/state-jurdcmzrgercytzr/page-186498
Niina Junttila. ”Ostrakismi – sivitynyttä, satuttavaa ja yhteiskunnallisesti tuhoavaa”. Arvokas-ohjelman blogi. https://www.sinaoletarvokas.fi/blogi/ostrakismi-sivistynytta-satuttavaa-ja-yhteiskunnallisesti-tuhoavaa/
”Jesse Markin, Niina Junttila ja ulkopuolisuus, joka tuntuu koko kehossa”. Podcastin Aihe, joka ei jätä rauhaan -jakso. Yle Areena. https://areena.yle.fi/podcastit/1-50619369
Valtioneuvoston selonteko sisäisestä turvallisuudesta. Valtioneuvosto, 2021. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/163149/VN_2021_48.pdf?sequence=1&isAllowed=y

WISEN MENTOROINTIOHJELMA MAHDOLLISTAA MONENLAISIA KOHTAAMISIA - TURVALLISUUS TARVITSEE KAIKEN IKÄISIÄ JA TAUSTAISIA TEKIJÖITÄ

Kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan kontekstissa tarvitaan valtavasti erilaisia osaamisia. Vankalla ammattispesifillä osaamisella on paikkansa, kuten myös geneerisillä työelämätaidoilla ja laajojen kokonaisuuksien ymmärtämisellä. Kysymys, mitä minä voin käsillä olevan ongelman hyväksi tässä tilanteessa tehdä, on relevantti meille jokaiselle. Uskon eri ikäisten ja eri ammattitaustaisten ihmisten voimaan ja yhteistyöhön kestävän turvallisuuden rakentamisessa.

Sen lisäksi, että pyrimme kuulemaan ja ymmärtämään muita turvallisuuden ammattilaisia, on oleellista oppia kuulemaan myös niitä ihmisiä, jotka eivät turvallisuudesta juuri keskustele. Kompleksisessa maailmassa kaikki liittyy lopulta kaikkeen ja mitä rikkaampi oma maailmankäsityksemme on, sitä helpompaa meidän on havaita turvallisuutta uhkaavat kehityskulut siinä vaiheessa, kun tulipalo ei ole vielä syttynyt tai se on vielä pieni ja siten helppo sammuttaa.
WISE:n mentoriohjelmassa monialaisuus toteutuu luontevasti ja otaksun muun muassa tämän lähtökohdan olevan yksi keskeisiä syitä sille, että ohjelma on ollut menestys. Aktorit kertovat löytäneensä mentorivuoden aikana sekä vahvistusta oman osaamisensa näkemiseen, mutta myös siihen, mitä kaikkea laaja turvallisuus voikaan käytännössä tarkoittaa ja mitä erilaisia työtehtäviä sen ääreltä löytyy.

Ohjelmassa oppii havainnoimaan, miten monista rakennusaineksista – onnistumisista, ponnisteluista, pettymyksistä ja sattumasta – kokeneiden asiantuntijoiden osaaminen on vuosien varrella rakentunut. Näkökulmat oman osaamisen pitkän aikavälin kehittämiseen antavat luottamusta ja inspiraatiota siihen, että oman näköistään uraa voi rakentaa ihan rauhassa.

Mentorointia voi toteuttaa monella tavalla. Minulle mentorin rooli tarkoittaa aktorin tavoitteisiin ankkuroituvaan vuorovaikutukseen osallistumista, aktiivista kuuntelua ja keskustelua. Parasta mentoroinnissa on, kun aktori pääsee ohjelmalle asettamiinsa tavoitteisiin. Tosin silloin tällöin toteutunut tavoite onkin jotain ihan muuta kuin aktori oli ohjelmaan hakeutuessaan ajatellut.
​
Olen nähnyt sekä onnistuneita jo omalta tuntuneen polun vahvistumisia sekä innostuneita suunnan muutoksia. Joskus on käynyt niinkin, että mentoriohjelma ei olekaan tuntunut omalta eikä sille ole löytynyt kalenterista aikaa. Ohjelma toden totta edellyttää myös aktorilta aikaa ja paneutumista reflektioon. Osaamisen kehittäminen vaatii kriisinhallinnan tapaan, Janne Kuuselaa lainatakseni, strategista kärsivällisyyttä.

Ajattelen, että mentori on aktorille lempeän kriittinen ystävä. Kaikille meille on tärkeää, että ympärillämme on ihmisiä, jotka näkevät mahdollisuutemme ja uskovat meihin silloinkin, kun emme sitä ehkä itse tee. Kohtaamme jokainen uramme ja elämämme aikana tilanteita, joissa voimme valita avata toisillemme ovia – tai olla avaamatta.

Laajemmin ajateltuna WISE:n mentoriohjelma on yhteiskunnallisesti erityisen merkittävä. Turvallisuus tarvitsee kaiken ikäisiä ja taustaisia tekijöitä. Ihminen on aina oikean ikäinen – onnekkaimmat meistä ikääntyvät eikä meillä ole millään mittarilla arvioituna varaa hukata kenenkään osaamista. Vuoropuhelu yli sukupolvirajojen ja organisaatiokaavioiden kantaa kyllä luontevasti, jos haluamme niin. Jatkuvan kehittymisen taustavoimaksi on tärkeää tunnistaa kaikki se arvokas, mitä meillä jo on.
 
KM Minna Ruolanto on toiminut WISE:n mentoriohjelmassa mentorina vuodesta 2018. Mentorina hän on toiminut vuosia myös moniammatillisessa Suomen Mentorit ry:n verkostossa. Ruolanto on parhaillaan tutkimusvapaalla sotatieteellisen väitöskirjansa parissa. Tutkimus käsittelee ei-teknisten taitojen ilmentymistä kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan kontekstissa.

Lataa ja tutustu  Rauhan uralle – viisi vuotta WISEn kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan mentorointiohjelmaa -julkaisuun, jossa esitellään ohjelman viittä ensimmäistä vuotta ja osaa siihen osallistuneista sadasta aktorista ja 25 mentorista. Haku mentoriohjelmaan on keväisin, lue lisää täältä.