Jouluaattona vuonna 1914 maailma oli keskellä suurinta siihenastista sotaa. Ensimmäinen maailmansota oli ensimmäinen modernein asein käyty kansainvälinen sota, joka nousisi seuraavina vuosina ihmisen mielettömyyden ja kadotuksen symboliksi. Sodassa kuoli ja vammautui miljoonia ihmisiä, miljoonat joutuivat jättämään kotinsa ja valtavat pakolaismassat liikkuivat Euroopan halki. Tässä kurimuksessa, sodan ensimmäisenä jouluna vuonna 1914, joukko sotilaita lopetti äkkiä ampumisen toivottaakseen vastapuolelle hyvää joulua. Länsirintaman kauhujen keskellä koettiin historiallinen väliaikainen aselepo, joulun aselepo (Christmas Truce). Tapahtuma on legendaksi muodostunut joulutarina ja todistus siitä, että inhimillisyydelle oli sijaa synkimmissäkin paikoissa ja että yksilöt voivat vaikuttaa yhdessä ja usein haluavat hyvää toisilleen. On osin epäselvää, mitä jouluaattona vuonna 1914 tarkalleen tapahtui tai mikä oli aselevon takana, mutta Time-lehdessä vuonna 2014 julkaistun artikkelin mukaan vaikuttaa siltä, kuin ”pelkkä arkisen olon kurjuus kylmissä, märissä ja tympeissä juoksuhaudoissa kannusti joukot aselepoon omasta aloitteestaan”. Tarinoita jouluaatosta ja joulupäivästä länsirintamalla on paljon ja historioitsijat ovat monista yksityiskohdista eri mieltä, mutta uskotaan, että arviolta satatuhatta sotilasta osallistui noiden päivien aikana paikallisiin ja hetkittäisiin aselepoihin. Joidenkin arvioiden mukaan jouluna pidettiin jopa sata spontaania aselepoa eri puolilla länsirintamaa. Useiden tarinoiden mukaan kaikki alkoi lumenvalkoisena kuutamoyönä, kun juoksuhaudoissa alettiin kummallakin puolen laulaa tuttuja joululauluja. Eräs brittisotilas kuvaili, että ensin kuultiin saksalaisten hiljaista laulua, johon vain lyhyen matkan päässä olleet brittiläiset joukot vastasivat. Juoksuhaudoissa vastapuolet erotti usein vain lyhyt pätkä ei-kenenkään maata ja osapuolet kuulivat toisensa hyvin. Myöhemmin joissakin osissa rintamaa saksalaiset sotilaat ilmestyivät asemistaan toivottaen hyvää joulua, mihin vastapuoli vastasi ihmetellen. Yhteisissä kohtaamisissa vaihdettiin savukkeita, ruokaa ja lahjoja. Tarinoita on myös vihollisten välisistä jalkapallo-otteluista, joista ainakin kahta pidetään todellisina tapauksina. Ilmiö toistui eri paikoissa ja eri muodoissa pitkin läntistä rintamaa. Eräs saksalainen upseeri kuvasi, että tavatessaan ranskalaisia ei-kenenkään maalla sotilaat tunsivat veljeyttä ja kertoivat haluavansa lopettaa sodan. Lopulta ilmiö oli kuitenkin väliaikainen. Sota ei päättynyt moneen vuoteen ja monessa osassa rintamaa ampuminen jatkui joulunakin. Tästä huolimatta aselepoa voi pitää inhimillisenä osoituksena halusta rauhanomaisuuteen ja tapaus on jäänyt elämään symbolina. Washington Postissa pohdittiin vuonna 2017, että se symboloi rauhaa ja hyväntahtoisuutta kanssaihmistä kohtaan. Eräs brittiläinen ensimmäisen maailmansodan veteraani totesi vuonna 1930 joulun aselevosta: “I then came to the conclusion that I have held very firmly ever since, that if we had been left to ourselves there would never have been another shot fired.” Lähteet: Imperial War Museums: https://www.iwm.org.uk/history/the-real-story-of-the-christmas-truce Imperial War Museums: https://www.iwm.org.uk/history/voices-of-the-first-world-war-the-christmas-truce The National WW1 Museum And Memorial: http://exhibitions.theworldwar.org/christmas-truce/introduction Time-lehti: https://time.com/3643889/christmas-truce-1914/ YLE: https://yle.fi/a/3-7707130
0 Comments
Leave a Reply. |
Arkisto
June 2024
|