Puheenvuoroja turvallisuudesta 2/2018

Usea seminaaripuhuja käytti termiä sotatalous, sillä taloudellisten intressien ja kriisien yhteys on ilmeistä myös teoreetikoille. Vanhaa sotilasta harmitti väärin ymmärretty termi, mutta asia jäi kommentoimatta, koska itse ajatuksen kannattaa antaa itää. 

Suomessa vaikuttaa korkea virkamies, sotatalouspäällikkö, kenraaliluutnantti Kyösti Halonen. Hänen vastuullaan on paitsi varautuminen kriisiajan taloudellisiin häiriöihin, myös tuotannon mukauttamiseen kriisiajan tarpeisiin. Siis kaikki vaikkapa riittävistä lääkevarastoista aina metallipajoihin, joiden tuotantolinja hetkessä alkaa sorvata puuttuvia sotavarusteita. Sitä on sotatalous. 

Suomalaisena terminä sotataloudella ei tarkoiteta jonkun saamaa hyötyä sodasta saati sitä, että eräille rikollisille toimille sota on suorastaan olemassaolon edellytys. Sotataloutta ei myöskään ole sodalla tavoiteltava konkreettinen hyöty, joka näkyy dollarin kuvina poliitikkojen silmissä keskusteltaessa vaikkapa Erbilin alueen kohtalosta pohjoisessa Irakissa. 

Viimeistään rauhaa rakentaessaan törmää kuitenkin moniin epävirallisiin, syvällä yhteiskunnassa toimiviin ja kriiseistä hyötyviin taloudellisiin järjestelyihin. Niiden merkitys on vähitellen avautunut kriisinhallinnan ja rauhan rakentamisen osaajille ja niihin moni viittaa. Olen itsekin vuosien mittaan puhunut siitä kuinka tärkeää on tuntea yhteiskunnan ansaintamekanismit. Jos niitä ei tiedä, on suuressa vaarassa epäonnistua kriisinhallinnassa ja voi joutua kurkkuaan myöten sotketuksi peliin, jota ei ymmärrä. 

Ei sotataloutta, mutta taloutta sodan suojassa ovat Afganistanin ja Pakistanin monipuolinen huumekauppa, Kongon timantti- ja tantaalikaivokset, Länsi-Afrikan huumesodat tai Egyptistä Gazaan johtavat salakuljetustunnelit. Ne kaikki ovat tilanteita, joissa laiton talous sanelee tapahtumien kulun. Rikolliset ovat vallanneet monen valtion tärkeät virat ja korkea-arvoiset virkamiehet, hallitusten edustajat ja sotilaat ovat mukana harmaan talouden pyörittämisessä.  

Olen yhä varmempi siitä, että rikollisen talouden osuus levottomuuksiin on suurempaa kuin yleensä halutaan tunnustaa. Haluamme luonnostamme uskoa, että huumepoliisin päällikkö ei ole huumekauppias, vaikka niin voi olla Suomessakin. Meille suomalaisille on lisäksi erikoisen vaikeaa tajuta kulttuureita, joissa pieni korruptio nähdään yhteiskunnan joustavuutena ja suuri rikos suurena ansiona. 

Sodan suojassa on kuitenkin myös muita ansaintamekanismeja kuin rikollinen talous. Kriisi antaa mahdollisuuden valtaan ja valta on haltijalleen monella lailla eduksi.  Sodan suojassa ovat säilyneet esimerkiksi naisten alistettu asema ja yhteiskuntien näennäisdemokratia, joista joku aina hyötyy. Rauha voikin olla monelle kriisialueen suurelle ja pienelle johtajalle kauhistus, koska se tuo mukanaan muutoksia olemassa olevaan tilanteeseen. 

Tuodessamme rauhaa tuomme myös muutoksen. Kun me eurooppalaisina marssimme vapauttamaan naiset ja tarjoamme muille hyviä mallejamme, voi lenkkareistamme lähteä pelottava rautasaappaan ääni. Kiinalaiset tietävät tämän ja toimivat toisin. En sano, että meidän pitäisi linjaamme muuttaa, mutta kriisien tarjoamat ansaintamekanismit - ne meidän pitäisi ymmärtää!  

Kalle Liesinen