Yksinäisyys on turvallisuusuhka Yksinäisyys on turvallisuusuhka. Tämä ei ehkä tule ensimmäisenä mieleen, kun kuuntelee turvallisuuskeskustelua, vaikka juuri ihmisten väliset yhteydet muodostavat turvallisuuden ytimen. Yksinäisyys ei ole vain henkilökohtainen tragedia, vaan laajempana ilmiönä se on koko yhteiskunnan yhteinen ongelma. Yksinäisyys ja ostrakismi, eli ulkopuolelle sulkeminen, ovat uhkia sisäiselle turvallisuudelle ja yhteiskunnan kriisinkestävyydelle. Yksin jääminen ja ulkopuolelle jätetyksi tuleminen on valtavan tuhoisaa yksilölle ja sitä kautta horjuttaa myös yhteiskuntaa. Ihmisinä meillä on tarve kuulua yhteisöön. Lukuisissa tutkimuksissa on todettu, että sosiaalisuus kuuluu olennaisesti ihmislajin luonteeseen ja vuorovaikutus sekä integraatio ovat olennaisia ihmisen hyvinvoinnille. Kanssakäymistä muiden kanssa voidaankin pitää elintärkeänä ihmiselämän osa-alueena. Yksinäisyyden tunne on aivojen tapa ilmaista, että tarvitsemme kontakteja. Yksinäisyys herättää ihmisessä stressireaktion, koska aivot tulkitsevat sen vaaratilanteeksi. Lajikehityksen alkuvaiheissa lauman ja yhteisön ulkopuolelle jääminen onkin ollut vaarallista. Tämä heijastuu toimintaamme edelleen. Samalla vuorovaikutus ja sosiaalisuus on ratkaisevaa ihmisen kehityksessä ja kukoistamisessa kaikkina ikäkausina. Ihminen on kehittynyt yhteistyötä tekeväksi sosiaaliseksi eläimeksi ja tarvitsemme selviytyäksemme edelleen toisiamme Kuitenkin yhä useampi kokee yksinäisyyttä. Suomen Punainen Risti julkaisi helmikuussa vuosittaisen yksinäisyysbarometrin, jossa todettiin yksinäisyyden kokemusten yleistyneen, minkä lisäksi eristäytymisen ja ulkopuolelle jätetyksi tulemisen kokemukset olivat lisääntyneet edellisvuoteen verrattuna. Tilanteen korjaaminen olisi yhteiskunnan etu. Opetusalan turvallisuusfoorumissa vuonna 2020 todettiin, että ostrakismiin olisi kiinnitettävä enemmän huomiota sen turvallisuutta heikentävien vaikutusten vuoksi. Eduskunnan sivistysvaliokunta totesi lausunnossaan Suomen sisäisen turvallisuuden selontekoon vuonna 2021, että ostrakismiin liittyvä pahoinvointi voi ilmentyä sisään päin kääntyneenä oireiluna, kuten yksinäisyys ja ahdistus, mutta purkautua myös ulospäin aggressiivisuutena, rikollisuutena ja radikalisoitumisena. Ostrakismi on suomalaisessa yhteiskunnassa varsin yleistä. Sen syyt vaihtelevat yksilöstä ympäristöön ja se voi olla myös tahatonta, mutta ennen kaikkea se on hyvin haitallista. Ilmiötä tutkinut professori Niina Junttila on monissa yhteyksissä kuvannut, että tunne ulkopuolelle sulkemisesta voi pitkittyessään aiheuttaa syvää vihaa ja katkeruutta. Kansainvälisisissä tutkimuksissa on todettu, että pitkä näkymättömyyden kokemus ja ilman apua jääminen voi johtaa vihaan itseä ja muita kohtaan. Eräs suomalaiseen tutkimukseen osallistunut mies kuvasikin, että ”jos maailma vihaa minua, niin minä vihaan takaisin”. Paha olo voi purkautua ulospäin, kun keinot loppuvat Viha saattaa lopulta kohdistua ympäröivään yhteisöön tai koko ihmiskuntaan. Tutkimuksissa on todettu, että pitkään jatkuneen ulossulkemisen kokemus erottuu yhtenä tekijänä väkivaltaisten tapahtumien, kuten joukkosurmien suunnittelussa ja toteuttamisessa. Yksinäisyys ja ostrakismi vaikuttavat myös esimerkiksi jengiytymiseen ja väkivaltaan. Samalla yksinäisyyden aiheuttama huonovointisuus on tuhoisaa yhteisön kriisinkestävyydelle. Kriisinkestävyyttä luodaan lisäämällä yhteyksiä ja yhteisöllisyyttä. Mutta kuten monissa ongelmissa, tarvitaan tässäkin monitahoista yhteistyötä, monipuolista asiantuntijuutta ja jaettuja tavoitteita. Yksinäisyyden ehkäisemiseksi on onneksi meneillään useita hankkeita ja hyviä avauksia on tehty politiikassakin. Eduskuntaan on esimerkiksi perustettu yksinäisyyden ja ostrakismin vastainen työryhmä ja lähes kaikki suuret puolueet ovat tunnustaneet ongelman. Joissakin puolueiden ohjelmissa on todettu, että kokonaisturvallisuutta vahvistettaessa tulee huomioida myös yksinäisyys ja ostrakismi. Olemme ihmisinä vaikuttamassa turvallisuuteen ja luomassa turvallisuutta keskenämme, niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Huomataan siis toisemme. Kirjoittaja on poliittisen historian väitöskirjatutkija Turun yliopistossa. Häntä kiinnostavat esimerkiksi inhimillinen turvallisuus, ihmisen käyttäytyminen ja kansainvälisten yhteyksien kehitys. Väitöskirjassaan hän tutkii Suomen poliisin ja Interpolin historiaa. Lähteet: Punainen Risti. "Yksinäisyys koskettaa yhä useampaa Suomessa": https://www.punainenristi.fi/uutiset/2023/yksinaisyys-koskettaa-yha-useampaa-suomessa/ Tiina Huttu. "Tutkimus tutuksi." Kasvun Tuki -aikakauslehti. https://kasvuntuki.fi/aikakauslehti/julkaisut/kasvun-tuki-aikakauslehti-22022/tutkimus-tutuksi/ Linnea Karlsson ja Petra Heikkinen. "Yksinäisyyden eri muodot vaativat erilaisia toimenpiteitä." Turun yliopiston blogi. https://blogit.utu.fi/utu/2023/03/07/yksinaisyyden-eri-muodot-vaativat-erilaisia-toimenpiteita/ Sivistysvaliokunnan lausunto SiVL 18/2021 vp. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lausunto/Sivut/SiVL_18+2021.aspx Suomen Punaisen Ristin Kaveritaitoja-ohjelma. https://sproppimateriaalit.fi/web/site-186223/state-jurdcmzrgercytzr/page-186498 Niina Junttila. ”Ostrakismi – sivitynyttä, satuttavaa ja yhteiskunnallisesti tuhoavaa”. Arvokas-ohjelman blogi. https://www.sinaoletarvokas.fi/blogi/ostrakismi-sivistynytta-satuttavaa-ja-yhteiskunnallisesti-tuhoavaa/ ”Jesse Markin, Niina Junttila ja ulkopuolisuus, joka tuntuu koko kehossa”. Podcastin Aihe, joka ei jätä rauhaan -jakso. Yle Areena. https://areena.yle.fi/podcastit/1-50619369 Valtioneuvoston selonteko sisäisestä turvallisuudesta. Valtioneuvosto, 2021. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/163149/VN_2021_48.pdf?sequence=1&isAllowed=y
0 Comments
Leave a Reply. |
Arkisto
June 2024
|