Vaalit tulossa!
 
Suomessa eletään politiikan supervuotta 2019. Huhtikuun eduskuntavaalien jälkeen edessä ovat EU-vaalit sekä hallitusneuvottelut ja -ohjelma. 1. heinäkuuta alkaen Suomi toimii kuuden kuukauden ajan EU:n neuvoston puheenjohtajana ja vie eteenpäin unionin keskustelua eri aloilla. Suomen kaudella neuvoston rooli korostuu, kun Euroopan parlamentti ja komissio vasta järjestäytyvät toukokuisten EU-vaalien jälkeen. Samalla neuvotellaan komission uudesta viisivuotisohjelmasta- ja unionin uudesta rahoituskehyksestä. Ja tähän päälle vielä Brexit.
 
Ulkopoliittisen instituutin julkaisu joulukuulta toteaa, että ”turvallisuuskysymykset ovat kansalaisten mielestä olleet EU:n integraatioon liittyvissä odotuksissa tähän mennessä toissijaisia”, mutta jatkossa suomalaiset odottavat unioniltaan yhä enemmän sekä sisäisen että ulkoisen turvallisuuden saralla. Euroopan turvallisuusympäristö on ollut pitkään muutoksessa. Sekä eduskunta- että EU-vaalien alla keskustellaan ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Vaikka ulkosuhdehallinto vetää unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, on Suomella puheenjohtajana keskeinen rooli sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden rajapinnassa käytävässä keskustelussa.
 
Suomella on kaksi erittäin keskeistä kansallista yhteistoimintamallia turvallisuushaasteiden kohtaamiseksi, joista voidaan ammentaa eurooppalaiseen turvallisuuskeskusteluun: kokonaisturvallisuus ja kokonaisvaltainen kriisinhallinta. Kansalaisen turvallisuuden tunne eli se, josta turvallisuuteen liittyvät äänestyspäätökset lopulta kumpuavat, muodostuu monesta eri kokonaisuudesta.
 
Kun arvioimme keinoja ja työkaluja Suomen ja EU:n turvallisuuden parantamiseksi, on huomioitava koko valtioneuvoston toimiala ja vastuulliset viranomaiset. WISE:n vuoden 2018 julkaisussa nuorten asiantuntijoiden kanssa toimme esiin, kuinka näistä käsitteistä tulisi viestiä enemmän kansalaisille erityisesti vaalien alla. Vaalien turvallisuuskeskustelun ei tulisi rajoittua vain hävittäjähankintoihin tai maahanmuuttokysymyksiin. Kirjoitimme muun muassa, että ”ollakseen kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan suurmaa Suomi tarvitsee laajan yhteiskunnallisen keskustelun ja poliittisen mandaatin toiminnalle. Kokonaisvaltainen lähestymistapa on meidän kaikkien intressimme.”
 
Ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeiset kysymykset, kuten Suomen rooli globaalissa sääntöperusteisessa kansainvälisessä yhteisössä ja kriisinhallinnassa, harvoin nousevat vaalikeskusteluihin. Esimerkiksi laajempi keskustelu ulko- ja turvallisuuspolitiikan työkaluista ja vaikutuskeinoista edistäisi niiden legitimiteettiä ja rahoitusta julkisessa keskustelussa.
 
Mitä kattavampi ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskusteltu vaaleissa käydään, sitä vahvempi mandaatti valtioneuvostolla on tulevalla eduskuntakaudella. Tässä kaikilla poliitikoilla, mutta myös asiantuntijoilla aina virkamiehistä järjestökenttään ja elinkeinoelämään, on keskeinen rooli. Keskustelu turvallisuuden tunteen vahvistumisesta ja heikentymisestä, on tuonut turvallisuuspolitiikan yhä lähemmäs kansalaisen arkea. Vaalikeskustelussa tulee analysoida turvallisuuspolitiikan ilmiöitä niiden juurisyiden kautta.
 
Suomella on maailman ”kärkiosaamista” muun muassa oikeusvaltioperiaatteessa, luottamuksessa poliisiin ja muissa demokratian perusinstituutioissa. Konfliktien ratkaisu ei ole ainoastaan sotilaita ja muuttoliikkeiden hallintaa. Kriisinhallinta on pitkäjänteistä työtä, jossa tarvitaan kaikkia yhteiskunnan osa-alueita eli juuri niitä, joissa Suomi on toistuvasti maailman kärkimaa: vakaus, vapaus ja hyvä hallinto. Vaalikeskustelut ja EU:n puheenjohtajuus tarjoavatkin mahdollisuuden tuoda näitä yhä enemmän esiin globaaleilla agendoilla.
 
Ulko- ja turvallisuuspolitiikan tulisi olla ennakoivaa ja ennalta ehkäisevää. Hyvinvointi, toimeentulo ja varaus luovat edellytyksiä. Instituutiot, demokratia ja tunne oikeudenmukaisuudesta luovat vakaita ja kestäviä yhteiskuntia. Suomea pidetään monella mittarilla maailman parhaana ja onnistuneimpana maana. Suomessa on valtava määrä osaamista sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta. Tätä osaamista tulee tuoda yhä enemmän vaalikeskusteluun. Reaktiivisten toimien varjolla ei tulisi ohittaa sitä vuosikymmeniä tehtyä työtä ja ymmärrystä ennalta ehkäisevästä ja vakauteen tähtäävästä sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden vahvistamisesta.
 
***
Ilmari Uljas on kansainvälistä politiikkaa opiskellut YTM, joka toimii nykyään virkamiehenä. Hän osallistui WISEn mentorointiohjelman ensimmäiseen vuosikurssiin aktorina.