BLOGI 2/2022 #wisetalks

Kuuluuko kansalaisten ääni Suomen NATO-päätöksessä?
 
Kuluneen kevään aikana on pohdittu, tulisiko NATO-päätöksenteon tueksi selvittää kansalaisten mielipidettä laajalla kyselyllä tai peräti kansanäänestyksellä. NATO edellyttää, että jäseneksi pyrkivässä maassa on kansalaisten riittävä tuki ehdokkuudelle. Ehdokkaan itse määritettäväksi kuitenkin jää, miten kannatus osoitetaan.
 
Suomessa on toimiva demokraattinen päätöksentekojärjestelmä, joten eduskunnan laajan enemmistön kanta voi hyvin toimia riittävänä osoituksena NATO-jäsenyyden tuesta. Julkisessa keskustelussa onkin korostettu eduskunnan ja puolueiden roolia. Kansalaisten kasvaneesta NATO-kannatuksesta puhuttaessa on puolestaan viitattu Ylen ja Helsingin Sanomien toteuttamiin kyselyihin. Tavallisten mielipidemittausten ongelma on, että ne voivat kertoa pikemmin vastaajien sen hetken mielialasta kuin harkitusta mielipiteestä. Saatuihin vastauksiin vaikuttaa myös paljon se, miten asiaa kysytään.
 
Olisi silti demokratian hengen vastaista jättää kansalaiset sivuun keskustelusta. Päätös NATO-jäsenyydestä on moniulotteinen, yhteiskunnallisesti erittäin merkittävä ja kauaskantoinen turvallisuuspoliittinen valinta. Sitä voidaan verrata päätökseen EU-jäsenyydestä vuonna 1994, jolloin Suomessa järjestettiin kansanäänestys liittymisestä. NATO-jäsenyyden kohdalla ajatus kansanäänestyksestä on kuitenkin pitkälti hylätty.
 
Jäsenyydestä käytävässä julkisessa keskustelussa on nähtävissä, että kysymys kuumentaa tunteita. Riskinä on, että osa kansalaisista kokee omat näkemyksensä sivuutetuiksi keskustelussa ja päätöksenteossa. NATO-päätöksen legitimiteetin kannalta on tärkeää, että niin kansalaisten kuin päättäjien kannanmuodostus perustuu tietopohjaiseen harkintaan ja eri näkökulmien huolelliseen puntarointiin. Tämän edistämiseksi ennen lopullista päätöstä Suomessa tulisikin järjestää laaja puntaroiva kansalaiskeskustelu arvioimaan turvallisuuspolitiikan vaihtoehtoja.
 
Puntaroiva kansalaiskeskustelu tarkoittaisi tässä yhteydessä tapahtumaa, jossa satunnaisesti valittu joukko kansalaisia kuulee asiantuntijoita ja päättäjiä sekä arvioi jäsenyyspäätöksen kannalta relevanttia tietoa ja argumentteja. Huolellisen puntaroinnin pohjalta kansalaiskeskustelu kokoaa yhteen turvallisuuspolitiikkaan liittyvät keskeiset faktat ja perustelut jäsenyyden puolesta ja sitä vastaan. Satunnaisotannalla koolle kutsutussa kansalaiskeskustelussa myös muiden kuin NATO-kysymykseen voimakkaasti suhtautuvien näkökulmat saadaan osaksi aiheesta käytävää julkista keskustelua.
 
Puntaroivan kansalaiskeskustelun muodostama julkilausuma edesauttaisi kansalaisten kannanmuodostusta tarjoamalla tietoa ja huolella punnittuja näkökulmia. Se voisi myös auttaa päättäjiä harkitsemaan jäsenyyttä monipuolisesti eri näkökulmista ja parantaa jäsenyyttä koskevan julkisen keskustelun laatua.
 
Viime kädessä kysymyksen NATO-jäsenyyden hakemisesta ratkaisee valtiojohdon kanta, jota muodostetaan kevään ja kesän aikana ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon ja valiokuntakuulemisten pohjalta. Oli lopputulos mikä tahansa, on tärkeää, että päätökselle ja sen perusteille löytyy kansalaisten laaja tuki. Puntaroiva kansalaiskeskustelu muodostaisi osan laajempaa julkista keskustelua ja tukisi osaltaan aiheen eduskuntakäsittelyä. Mikäli NATO-jäsenyyttä päädytään hakemaan pikavauhtia, voisi kansalaiskeskustelu tuoda evästystä Suomen liittymissopimusta koskeviin neuvotteluihin. Näin varmistettaisiin, ettei erilaisia näkemyksiä sivuuteta NATO-prosessissa.
 
Katariina Kulha, projektitutkija, Turun yliopisto
Johanna Ketola, tutkija, Ulkopoliittinen instituutti
Kimmo Grönlund, professori, Åbo Akademi
Kaisa Herne, professori, Tampereen yliopisto
Maija Setälä, professori, Turun yliopisto
 
Lisää tietoa puntaroivista kansalaiskeskusteluista: https://sites.utu.fi/kansalaiskeskusteluopas/