BLOGI 4/2023 #WISETALKS

Käyttäjänsä mitta: tekoäly turvallisuutta ja rauhaa rakentamassa

Vuonna 1927 kulttuurin ja tieteen kulta-aikaa eläneessä Weimarin Saksassa ilmestyi sci-fi -elokuvan esikuvateos, Fritz Langin suurtuotanto nimeltään Metropolis. Se sijoittuu vuoteen 2026, jolloin elokuvan mukaan osataan jo rakentaa koneihmisiä, robotteja, jotka saattavat ihmismäisellä olemuksellaan hurmata tai turmella kokonaisen kaupungin asukkaat. Jussi Kaisjoki on kuvaillut elokuvaa ”kahlitsemattomasta tieteestä ja teknologiasta sekä sen avulla luodusta keinoelämästä” varoittavaksi kommentaariksi. Sitä on seurannut lukuisia elokuvia, jotka kaikki liittyvät jatkumoon taiteessa kuvattuja synkkiä tulevaisuuksia, joissa teknologinen kehitys, kuten tekoäly, ovat suistaneet maailman raiteiltaan.

Sata vuotta myöhemmin elämme aikaa, jona tekoäly asettaa turvallisuudelle todellisia haasteita ja algoritmien etiikasta on käytävä syvällistä keskustelua. Harkinta on kriittinen osa uusien teknologioiden laajaa hyödyntämistä, missä yksi suuri muuttuja on ihminen itse. Tekoäly on käyttäjänsä mitta, jolla on vaarallisten kehityskulkujen lisäksi valtava kapasiteetti laajempaan hyvinvointiin. Halutessamme voisimme valjastaa sen osaksi maailman ongelmien ratkaisemista, tasa-arvon ja terveyden edistämistä sekä rauhan tavoittelua. Eri algoritmit tukevat jo nyt useita arkipäivän toimintoja, ja monet tutkijat ovat pohtineet tekoälyn mahdollisuuksia myös konfliktien ratkaisijana.

Tulevaisuudessa tekoälyllä voi olla merkittävä rooli osana rauhan ja hyvinvoinnin edistämistä maailmassa. Mahdollisuudet kerätä ja käsitellä valtavia tietomääriä voivat auttaa meitä tekemään harkitumpia päätöksiä ja ylittämään kommunikoinnin esteitä, mikä voi edistää sovinnollisuutta aivan arkipäiväisessä elämässä. Edesmennyt tekoälytutkija Timo Honkela hahmotteli tällaista tulevaisuutta teoksessaan Rauhankone (2017). Hän totesi kirjassa haluavansa ”tuoda esille perusteltuja myönteisiä tulevaisuudennäkymiä ja mahdollisuuksia aikana, jona maailma näyttäytyy monille uhkaavana”. Myös esimerkiksi kognitiotieteen yliopistonlehtori Anna-Mari Rusanen on todennut (Tiedekulmapokkari 4, 2021), että teknologian kehityksessä on hyvä nähdä myönteisiä mahdollisuuksia. Saattaa olla, että tulevaisuudessa algoritmien avulla vahvistetaan esimerkiksi demokratiaa, tai niiden avulla haetaan ratkaisuja suuriin haasteisiin, kuten ilmastokriisin.
 
Hyvän tekoälyn mahdollisuudet: rauhaa lisätään kommunikoinnilla ja tiedolla

Konfliktien ratkaisemisen näkökulmasta monet haasteet, joihin tekoälysovellukset voivat tarjota apua, liittyvät kommunikointiin, päätöksentekoon sekä tiedonkäsittelyyn. Jo vuonna 2013 tutkija Daniel Osher kirjoitti, että tekoäly voisi tukea esimerkiksi kriisinhallintaoperaatioiden suunnittelua tarjoamalla nopeasti tietoa johdon tueksi. Tehokkaan tiedonkäsittelyn avulla voidaan lisätä ymmärrystä konfliktin taustalla vaikuttavista paikallisista oloista sekä kulttuurisista, psykologisista ja historiallisista tekijöistä. Tämän tiedon tuella voidaan kenties ehkäistä ja ratkaista konflikteja.

Monet tutkijat korostavatkin tiedon, ymmärtämisen ja vuoropuhelun tärkeyttä osana sopuisamman maailman rakentamista. Pyrkimys saada tietää, viestiä ja ymmärtää on ollut keskeinen osa ihmistoimintaa kautta historian, ja usein ristiriitojen taustalla on ollut puute jollakin näistä osa-alueista. Teoriassa tähän ongelmaan on nyt helpompi löytää ratkaisuja. Koskaan aikaisemmin ihmisillä ei ole ollut nopeasti käytössään vastaavaa määrää tietoa ja viestintäkeinoja, saati koneellista kykyä tiedon käsittelyyn. Honkela pohtikin kirjassaan, että tulevaisuudessa tekoäly voisi auttaa ihmisiä ylittämään kulttuurin ja kielen muodostamia esteitä sekä hillitsemään väkivaltaisia tunteita tietoa lisäämällä. Joukosta erilaisia teknologioita muodostuva rauhankone auttaisi ihmisiä ymmärtämään toisiaan, laajentamaan näkökulmiaan ja tekemään oikeudenmukaisempia ratkaisuja.

Parempaan ymmärrykseen johtaa myös mielipiteiden kuuleminen, ja tällä on usein ollut keskeinen rooli rauhanprosesseissa. Aikaisemmin laajojen mielipidekartoitusten tekeminen on kuitenkin ollut hidasta, kallista tai lähes mahdotonta. Tutkijat Daanish Masood Alavi ym. pohtivat vuonna 2022, että teknologian avulla mielipidekartoituksia voisi tehostaa. Digitaalisin menetelmin on suhteellisen edullista ja nopeaa kerätä ja analysoida laajojakin vastausmääriä. Eikä tämä ole vain utopiaa. YK:n poliittisten ja rauhanrakennusasioiden osasto (UNDPPA) on jo toteuttanut digitaalisia vuoropuhelukokeiluja ja mielipidekartoituksia konfliktialueilla. Vuonna 2019 se järjesti ensimmäisen ”virtuaalisen fokusryhmätapaamisen”, tavoitteenaan kerätä tietoa yleisön mielipiteistä liittyen muun muassa Israelin ja Palestiinan kysymykseen, Syyrian konfliktiin ja YK:n toimintaan Lähi-Idässä.

Vuonna 2021 UNDPPA hyödynsi vuorostaan tekoälyyn pohjautuvaa kielenprosessointia ja koneoppimista vuoropuhelun edistämiseen Jemenissä ja Libyassa. Tekoäly-yhtiö Remeshin kanssa kehitettyä chat-palvelua sovellettiin edistämään YK:n ja paikallisen väestön vuorovaikutusta ja mittaamaan vallitsevaa mielipidettä eri kysymyksissä. Digitaalisena linkkinä jaettu ohjelma osasi tunnistaa vastauksista asiakokonaisuuksia, joista osapuolet olivat samaa tai vaihtoehtoisesti eri mieltä. Se auttoi yleisöä ja konfliktien osapuolia hahmottamaan ryhmien samankaltaisuuksia, minkä lisäksi vastaukset voitiin välittää suoraan poliittisille päättäjille. Suuri yleisö saattoi myös seurata mielipidemittausta suorana, mikä lisäsi vuoropuhelun läpinäkyvyyttä.

Honkelakin piti laajaan tietoon perustuvaa päätöksentekoa ja ryhmien välisten yhteneväisyyksien havaitsemista tärkeänä. Hän totesi, että maailmamme on monimutkainen paikka ja monimutkaisiin ongelmiin tarvitaan ratkaisuja, jotka huomioivat kaikenlaiset näkökulmat samanaikaisesti. Teknologia voi auttaa ihmisiä käsittelemään useita muuttujia sisältäviä monimutkaisia kysymyksiä. Suuria tietomassoja yhdistelemällä voi myös nousta esiin havaintoja, joita yksittäisiin kysymyksiin keskittyvät kiistapukarit eivät osaisi edes ajatella. Rauhankoneen laskentakyky mahdollistaisi tunteiden, arvojen ja identiteettien samanaikaisen huomioimisen, jotka ovat kaikki toimiimme vaikuttavia tekijöitä.

Teknologia voisi siten paljastaa näkymättömiin jäävää tietoa. Tutkijat Nina Wessberg ym. kirjoittivat eettisiä tekoälyratkaisuja tutkivan ETAIROS-hankkeen nettisivuilla vuonna 2022, että tekoäly voisi auttaa ihmisiä tarkastelemaan ja simuloimaan eri skenaarioita, minkä kautta konfliktit voitaisiin purkaa näkyviin ja ymmärrettäviin (mahdollisesti ratkaistaviin) elementteihin. Teoriassa tekoäly voisi myös auttaa sopuisamman yhteiskunnan ja rauhan turvaamisessa lisäämällä tietoa ja vuorovaikutusta. Vuoropuhelu, eri näkökulmien ymmärtäminen, historiatieto ja yleinen ihmisten kunnioittaminen ovat ”turvallista ja rauhanomaista elämää suojaavia tekijöitä”. Kirjoittajien kysymys vain kuului: ”Haluammeko kehittää tekoälyn hyödyntämistä tähän suuntaan?”

Se on hyvä kysymys. Tekoälyyn liittyy suuria riskejä ja suuria mahdollisuuksia, kuten ihmisten keksintöihin yleensä. Se mihin sitä hyödynnämme, ja mikä on tulevaisuuden suunta, on osin käsissämme. Esimerkiksi professori Sasu Tarkoman mukaan suuri tekoälymurros on vasta alkamassa, eikä sen vaikutuksia ole helppo arvioida. Suuriin kysymyksiin kuuluvat teknologian luotettavuus ja eettisyys. EU:n tasolla on jo todettu, että tekoälyä tulevaisuudessa hyödyntävien teknologioiden tulisi olla lainmukaisia, eettisiä ja luotettavia. Tarkoma näkeekin, että kehityksessä Suomen ja EU:n etuina ovat vahva eettinen selkänoja ja luottamus.

Erkki Tuomioja on taas kirjoittanut, että teknologian ja ihmisen suhdetta on pohdittava vakavasti. Esimerkiksi robottiaseiden yleistyminen hämärtää ihmisen vastuun taistelua koskevassa päätöksenteossa. Väärinkäyttöä vastaan on suojauduttava hyvissä ajoin ja varmistuttava siitä, että ennaltaehkäistään tekoälyn tuhoisia vaikutuksia. Lopulta kyse on periaatteista ja tahdosta. Helsingin yliopiston Tiedekulman tuottajat Laura Honkimäki ja Toni Rönni muistuttavat Tiedekulmapokkarissa, että mahdollisuudet hyvään ovat olemassa, mutta teknologian kehittämistä tulee ohjata sitoutuminen hyviin periaatteisiin ja rauhan lisäämiseen. Uusien keksintöjen taustalla on ihminen, joka myös hallitsee ja opettaa käyttämiään algoritmeja. Sen riskit ja mahdollisuudet tulee tiedostaa.

Honkela kuitenkin näki mahdollisena, että teknologian tukemana etenemme kohti parempaa ymmärrystä maailmasta, eli kohti parempia ja kestävämpiä tiedostavia ratkaisuja. Sokea idealismi voi olla vaarallista, mutta Honkelan sanoin tahtotilalla on tärkeä rooli sotien lopettamisessa ja globaaleihin ongelmiin vastaamisessa. Kyse on siitä, ”haluammeko lopettaa resurssien ylettömän tuhlaamisen vastuuttomiin leikkeihin.” Myös rauhankone on konseptina mahdollinen. Tervehdyksessään Honkelan kirjaan professori Donald Wunsch totesi:
”It is more than a lovely hope; it is the most likely outcome.”
 
Kirjoittaja on poliittisen historian väitöskirjatutkija Turun yliopistossa. Häntä kiinnostavat esimerkiksi inhimillinen turvallisuus, ihmisen käyttäytyminen ja kansainvälisten yhteyksien kehitys. Väitöskirjassaan hän tutkii Suomen poliisin ja Interpolin historiaa.
 
Lähteet:
Honkela, Timo. Rauhankone – tekoälytutkijan testamentti. Gaudeamus, 2017.
Kaisjoki, Jussi. Metropolista matriisiin. Elokuva modernin maisemana: peruskysymyksiä kuvalle ja muutoksia kuvassa 1900-luvulla. Pro gradu. Turun yliopisto, 2008.
Masood Alavi, Daanish, ym. “Using Artificial Intelligence for Peacebuilding.” Journal of Peacebuilding & Development 17(2). s. 239–243. Sage Journals, 2022.
Myllymäki, Petri, ym. Älykäs huominen – Miten tekoäly ja digitalisaatio muuttavat maailmaa? Tiedekulmapokkari 4. Gaudeamus, 2021.
Osher, Daniel. Cognitive/AI Peacekeeping Decision Support Models. IEE Global Humanitarian Technology Conference (GHTC) s. 122-127. IEEE, 2013.
The Washington Post. The United Nations in turning to artificial intelligence in search for peace in war zones. 23.4.2021. https://www.washingtonpost.com/technology/2021/04/23/ai-un-peacekeeping/
Tuomioja, Erkki. Tulevaisuuden varjossa – Selviääkö ihmiskunta? Tammi, 2021.
Wessberg, Nina, Jaana Leikas, Mika Nieminen ja Santtu Lehtinen. ”Tekoäly rauhantyössä.” ETAIROS Signal post-kirjoitus. 2022. https://etairos.fi/2022/04/06/tekoaly-rauhantyossa/