PUHEENVUOROJA TURVALLISUUDESTA 7/2018

Urapolku selkeytyi mentorointiohjelmassa​
​
Heti ensimmäisten mentorointitapaamisten alussa muiden aktoreiden osaaminen teki minuun suuren vaikutuksen. Tapaamisissa muut aktorit puhuivat sujuvasti asioista, joista en ollut aikaisemmin kuullutkaan ja käyttivät toisinaan minulle  hieman vieraita termejä.  Huomasin nopeasti olevani ainoa aktori oikeustieteellisellä taustalla ja siksi muiden käyttämä kieli vaikutti toisinaan vieraalta. Ensimmäinen oivallukseni olikin, että minun ydinosaamiseni on oikeustieteellistä osaamista, jota muilla aktoroitavista ei ollut ja siksi katsoin asioita erilaisesta näkökulmasta. Muut osaavat muuta, mutta oikeustiede on se asia, mihin olen itse erikoistunut. Oikeustieteellisen osaamisen kehittäminen onkin se asia, mihin minun tulee jatkossakin keskittyä. Muilta aktoreilta ja seminaareista sain toki uusia arvokkaita näkökulmia ja ajatuksia, mutta niin itsestään selvältä kuin se kuulostaakin, ymmärsin ettei minun tarvitse itse hallita kaikkea.

Pohtiessani mentorini kanssa, miten kehittäisin oikeustieteellistä osaamistani parhaiten, sain toisen oivallukseni. Voisin kehittää osaamistani alkuun Suomessa. Aikaisemmin minulla oli kova kiire päästä ulkomaankomennuksille, mutta tällä hetkellä tuntuu hyvältä idealta syventää osaamistani kotimaassa muutaman vuoden ajan. Muutaman vuoden jälkeen minulla todella on jotakin annettavaa siviilikriisinhallintatehtävissä.

Oikeustieteellisen osaamisen hankkiminen kotimaassa tarjoaa myös selkeän urapolun siviilikriisinhallintatehtäviin. Esimerkiksi virka tuomioistuimessa tai syyttäjänvirastossa takaisi hyvän mahdollisuuden päästä siviilikriisihallintatehtäviin. Lisäksi kyseinen virka turvaisi työpaikan myös ulkomaankomennuksen jälkeen. Työn jatkuvuuden turvaaminen tuntuu olevan kriisinhallintatehtäviin pyrkiville vaikeaa, mutta oikeustieteellisellä taustalla melko helposti toteutettavissa. Vaikka olen pystynyt luomaan mieleeni selkeän urapolun, on tärkeää pitää mielessä, että elämässä harvoin asiat menevät niin kuin on suunnitellut. Työura voi heittää yllättäviin suuntiin niin hyvässä kuin pahassakin. Tärkeämpää on pitää mielessään suunta sille, mitä tulevaisuudessa haluaa tehdä ja miksi, kuin asettaa liian tarkkoja askelia päämäärään pääsemiseksi.

Kaikista mentorin kanssa käydyistä keskusteluista antoisinta oli työn arvojen pohdinta. Tärkeää on tiedostaa mitä arvoja työllään edistää ja uskaltaa seisoa arvojensa takana silloinkin, kun muut ovat eri mieltä. Kuitenkin tärkeää on myös kyky kuunnella, ymmärtää ja muuttaa mieltään tarvittaessa. Omat virheet on myönnettävä, jotta ne saadaan korjattua. Myös vaikeina hetkinä työ pysyy mielekkäänä, kun tietää tekevänsä hyvää. Näiden keskustelujen pohjalta uskon, että siviilikriisinhallinnassa pärjää parhaiten työntekijä, jolla on vilpitön halu tehdä maailmasta vähän parempi paikka muille ihmisille.
 
Aino Ojanen
Siviilikriisinhallinnan mentoroitava