PUHEENVUOROJA TURVALLISUUDESTA 4/2018

Nuori valtiotieteilijä, rauhanturvaaja ja sosiaalityöntekijä astuu kahvilaan ja tilaavat…
 
Näin alkaa joko kökkö vitsi tai rauhanvälityksen seminaarin jälkipuinti. Sillä enää ei uskota, että turvallisuutta luodaan (vain) sillä, että sotilaat potkaisevat ulko-oven sisään keskellä yötä pidättääkseen ”the usual suspects”.
 
2000-luvun rauhantyön muuttuneista lähtökohdista kertoo myös antaa YK:n päätöslauselma ”nuoret, rauha ja turvallisuus” joka painottaa muun muassa ruohonjuuritason tukemista, koulutuksen merkitystä ja haasteiden ratkaisemista puuttumalla niiden juurisyihin. Päätöslauselmaa voi siis pitää aikansa lapsena joka syntyi ainakin osittain vastalauseena Yhdysvaltojen epäonnistuneille toimintatavoille terrorismin vastaisessa sodassa. 
 
Myös Arabikevät ja sen seuraukset ovat todennäköisesti johtaneet siihen, että rauhantyötä on haluttu uudistaa. Monessa alueen maassa nuoret ovat väestöpyramiidin suurin ryhmä ja vuonna 2011, mielenosoitusten alkaessa, mediaani-ikä vaihteli 18 ja 30 välillä. Esimerkiksi Syyriassa mediaani-ikä oli 22 vuotta, Jemenissä 21 ja Tunisiassa 30.
 
Moni nuorista oli turhautunut. He olivat kuuliaisesti noudattaneet vanhempiensa ohjeita ja opiskelleet vain huomatakseen, ettei töitä ole, tai että töihin pääsee vain suhteilla eli Wastalla( وَاسِطة). Moni heistä joutui myös sietämään diktaattorien turvallisuuspalveluiden häirintää. Siksi ei ole yllätys, että Tunisian vallankumouksesta käytettiin arabiankielistä nimeä  ثورة الكرامة  (Thawrat al-Karama) eli vapaus ja arvokkuus. Syyriassa taas järjestettiin ennen arabikevättä lakkoja nimeltä ضراب الكرامة‎, (Idrab al-Karama), eli lakot arvokkuuden puolesta.
 
Lisäksi on hyvä muistaa, että nuorisotyöttömyys ei ole mikään ei-läntistä maailmaa leimaava haaste. Esimerkiksi Italiaa piinasi pari vuotta sitten 44 prosentin nuorisotyöttömyys.
 
Entä missä nyt mennään? Kahdeksan vuotta arabikevään mielenosoituksien jälkeen? Syyrialaisilta, irakilaisilta ja jemeniläisiltä nuorilta toivotaan suuria - sovintoa, tahtotilaa ja uuden rakentamista.  Myös heidän vanhempiensa ikäluokalta vaaditaan toimintaa korruption kitkemiseksi.  Ensiaskeleita yhteisellä taipaleella varmasti helpottaisi  onnistumiset ja siksi Irakin jälleenrakennuskonferenssi Kuwaitissa oli askel oikeaan suuntaan.
 
Rauhantyössä on siis oltava kokonaisvaltainen ote, kova pää ja kökön vitsin ainekset. Toisin sanoen sitä, että uskonnollinen johtaja, entinen taistelija ja lääkäri astuvat kahvilaan…