Puheenvuoroja turvallisuudesta 13/2018

Sisäministeri Kai Mykkänen on viime kuukasina puhunut useampaan otteeseen (viimeksi Kalevassa 4.9.) tarpeesta siirtää turvapaikkaprosessi EU:n rajojen ulkopuolelle. Sisäministerin sanomisista on kyllä keskusteltu, mutta itse ehdotuksen tarkastelu on jäänyt ohueksi. Alla muutama huomio ehdotuksesta.

Mykkäsen keskeinen teesi on se, että turvapaikkakäsittely on pystyttävä siirtämään Euroopan unionin rajojen ulkopuolelle, jotta järjestelmä saataisiin toimimaan paremmassa järjestyksessä. Euroopan maat ottaisivat merkittävän määrän turvapaikanhakijoita vastaan esimerkiksi suoraan pakolaisleireiltä. Jotta näin voitaisiin tehdä, turvapaikan hakemista suoraan unionin sisältä on pystyttävä ainakin voimakkaasti rajoittamaan.

Tavoite paremmin järjestäytyneestä turvapaikkajärjestelmästä on kannatettava. Tuhansia kuolemia ja jatkuvia poliittisia paineita tuottava järjestelmä ei ole kestävällä pohjalla. Lapset ja yksin saapuneet alaikäiset ovat erityisen haavoittuvaisessa asemassa. Pelkästään 2017 italialaisista vastaanottokeskuksista katosi 2440 lasta.

Toimiakseen ehdotus turvapaikkajärjestelmän ulkoistamisesta vaatii, että EU-maat kykenevät sopimaan luokkaa 400 000 – 800 000 ihmisen vastaanottamisesta vuosittain. Vuonna 2017 EU-maat myönsivät suojelua 538 000 turvapaikanhakijalle. Tarkasta luvusta voidaan keskustella, mutta oleellista on, että unionin ulkopuolella sijaitsevissa käsittelykeskuksissa odottavilla ihmisillä on jokin todellinen mahdollisuus päästä turvaan. Tällöin voidaan ajatella, että prosessiin ryhtyminen EU:n ulkopuolella olisi järkevää sen sijaan, että lähtee riskialttiiseen matkaan esimerkiksi ihmissalakuljettajien avustuksella. Samalla salakuljettajien bisnes heikkenisi.

Sisäministeri Mykkäsen ehdotuksen keskiössä on siis laillisten ja turvallisten reittien tarjoaminen Eurooppaan sekä EU-valtioiden yhteisvastuu turvapaikkapolitiikasta. Juuri tämän yhteisvastuun puuttuminen on ollut Euroopan poliittisen pakolaiskriisin ydin.
Euroopassahan ei ole ollut mitään erityisen suuresta tulijamäärästä johtuvaa pakolaiskriisiä – ainoastaan poliittisesta päättämättömyydestä johtuva kriisi. Tämä kriisi jatkuu tulijoiden määrän vähentymisestä riippumatta. Jos haluaa tutustua todelliseen pakolaiskriisiin, suosittelen tutustumista esimerkiksi Libanonin tilanteeseen. Väestöltään Suomen kokoisessa maassa on pakolaisina pelkästään syyrialaisia lapsia 540 000.

On vaikea nähdä, että ehdotus turvapaikkaprosessin siirtämisestä EU:n ulkopuolelle ratkaisee mitään koska, koska turvapaikkaan oikeutetuksi todetut ihmiset pitäisi edelleen ottaa vastaan.

Mikäli vastaanottajia suojelun tarpeessa oleville ihmisille ei löydy, käsittelykeskukset muodostuvat ikuisen säilöönoton leireiksi. Pelastakaa Lapset on liian usein joutunut todistamaan pitkittyneen säilöönoton vaikutuksia lasten mielenterveyteen.

Turvapaikkaprosessin ulkoistamisen esteenä on tietysti myös se, että Pohjois-Afrikan valtiot ovat tähän mennessä olleet haluttomia käsittelyleirien sijoituspaikoiksi. Toki tällaisia palveluksia voi olla mahdollista ostaa tietyiltä valtioilta. Hinta on euromääräisesti, mutta myös eettisesti korkea. Käytännössä EU joutuu sulkemaan silmänsä kyseisissä valtioissa tapahtuvilta ihmisoikeusloukkauksilta ja poliittisen opposition vainolta. Epävakaus ja halu muuttaa pois alueelta vain kasvaa.

Toistaiseksi myöskään turvapaikkaprosessin ulkoistamista koskevien ehdotusten laillisista ulottuvuuksista ei ole juuri puhuttu. Mitä lainsäädäntöä unionin ulkopuolella toimivissa käsittelykeskuksissa sovellettaisiin ja miten varmistetaan Geneven sopimuksen noudattaminen? Miten lastensuojelu ja erityisesti yksin tulleista alaikäisistä huolehtiminen näissä keskuksissa varmistetaan?

Millä tavalla järjestetään keskusten riippumaton valvonta ihmisoikeusloukkausten estämiseksi? Tässäkin yhteydessä on välttämätöntä muistuttaa, kuinka haavoittuvassa asemassa ja alttiita hyväksikäytölle alaikäiset lapset tällaisissa tilanteissa ovat.

Lisäksi herää kysymys, miten Mykkäsen ajattelemassa järjestyksessä esimerkiksi sinänsä turvallisten maiden toisinajattelijat voisivat hakea turvapaikkaa, jos sitä ei voi tehdä Suomesta (EU:n sisältä)? Nämä ihmiset eivät elä pakolaisleireillä. Yksi erinomainen vaihtoehto olisi, että turvapaikkahakemuksen voisi jättää suoraan EU-maiden suurlähetystöihin, mutta epäilen, että ulkoistamisesta puhuttaessa, tätä ei ole tarkoitettu. Tällä hetkellä turvapaikkahakemusta ei voi jättää Suomen ulkomailla sijaitseviin edustustoihin.

Edellisen perusteella turvapaikkaprosessin siirtäminen unionin ulkopuolelle vaikuttaa epätodennäköiseltä. Valitettavasti pyrkimyksessä turvapaikkaprosessin ulkoistamiseen on piirteitä siitä, että tavoitteena on lisätä liikkeellä olevien ihmisten oikeuksien polkemista entisestään - ei aidosta pyrkimyksestä yhteisvastuuseen ja paremmin järjestäytyneeseen eurooppalaiseen turvapaikkapolitiikkaan.

Tapio Laakso