Painotukset yli tai ali – Pakolaiskysymys ei löydä kevään julkaisuissa arvoistaan asemaa

Painotukset yli tai ali – Pakolaiskysymys ei löydä kevään julkaisuissa arvoistaan asemaa

Sisäministeriön kansliapäällikkönä vuoden 2015 pakolaistilanteen aikana toiminut Päivi Nerg julkaisi helmikuussa 2019 kokemuksistaan Tiukka paikka -nimisen kirjan. Helsingin Sanomien haastattelussa Nerg sanoo, että ”se (vuoden 2015 turvapaikanhakijoiden aalto) voi tapahtua koska tahansa uudelleen”.

Kun puhutaan välittömästä tulevaisuudesta, lausunto on yliampuva. ”Koska tahansa” pitää äärettömyyden ohella sisällään myös näköpiirissä olevan tulevaisuuden. On lukuisia syitä miksi vuoden 2015 tapainen pakolaistilanne ei tässä perspektiivissä ole lainkaan todennäköinen.
Lähes ainoa asia, jossa Euroopan unioni on pakolaiskysymysten osalta kyennyt etenemään, on halu varmistaa unionin ulkorajojen pitävyys.


Vuonna 2016 perustettu Euroopan raja- ja merivartiovirasto päätettiin maalis-huhtikuun vaihteessa 2019 resursoida 10.000 raja- ja merivartijan pysyväksi, omalla kalustolla varustetuksi joukoksi, joka on täydessä toimintavalmiudessa vuonna 2027. Tämä EU:n yhteinen rajanyrkki on tukea pyytäneen isäntävaltion suostumuksella käytettävissä, ja sen toimivaltuudet ovat pyydettäessä laajat.


EU-maiden kansallisten rajavalvontaviranomaisten yhteinen kokonaisvahvuus on noin 100 000 rajamiestä. EU varustaa siis kymmenyksen lisää modernia toimintakykyä, joka voidaan tarpeen mukaan kohdentaa osin tai kokonaan mahdollisiin painopisteisiin. Euroopan läpikävely ei tässä valossa toteudu samaan tapaan kuin vuonna 2015.


Läpikävely ei toteudu siksikään, että monessa EU-maassa suhtautuminen pakolaisiin on koventunut. Unkari on ympäröinyt itsensä piikkilankojen kuorruttamilla nelimetrisillä aidoilla. Itävallan nykyinen hallitus ei suhtaudu pakolaisiin myönteisesti. Saksa ei ole enää valmis aiempaan avokätisyyteensä. Tanskalla on tiukka asenne. Ruotsi on kiristänyt suhtautumistaan merkittävästi.


Syksyn 2015 reitti Suomeen on monellakin tavalla lapioitu umpeen.


Periaatteessa Suomeen voisi yrittää itäistä polkua, lopulta Tallinnan kautta meren yli. Tähän reittiin sisältyy koko joukko epätodennäköisyyksiä. Jos itäinen reitti kuitenkin alkaisi vuotaa, EU:n uudet yhteiset rajajoukot tarjoaisivat isäntämaiden taloutta rasittamattoman tavan tiivistää rajat.


Venäjä osoitti syksyllä 2015, että se voi halutessaan käyttää pakolaisia politiikkansa jatkeena. Venäjällä on tällaisen politiikan raaka-ainetta omastakin takaa. Venäjällä on pakolaisia, ja kahdeksan miljoonaa vierastyöläistä, pääosin Keski-Aasiasta. Merkittävä osa vierastyöläisistä on harmaan talouden palveluksessa, käytännössä paperittomia, ja välillä terhakkaastikin kontrolloituja.


Joissakin olosuhteissa Venäjä saattaisi tuntea kiusausta pakolaisaseen käyttöön. Syyt eivät välttämättä liittyisi tai rajoittuisi Suomeen, mutta Suomi voisi olla yksi tällaisen toiminnan kohdemaista. Tiedossa olevassa tulevaisuudessa itäraja olisi siis eri vaihtoehdoista mahdollisin polttopiste. Todennäköinen se ei silti ole sekään.


Puolustusministeriö julkaisi maaliskuussa 2019 yhdessä ulkoministeriön ja sisäministeriön kanssa tutkielman nimellä Voiman Venäjä. Tutkielmassa kartoitetaan Venäjälle useita vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, painopiste turvallisuuspolitiikassa.


Kirjassa on neljä lyhyttä, yksittäistä mainintaa luonnonkatastrofien tai ilmastonmuutoksen yhteydestä venäläisen yhteiskunnan lisääntyvään epävakauteen, sekä maahanmuuttotilanteen riskipotentiaalin nousuun turvallisuustilanteen äkillisen romahtamisen, yhteiskunnallisen sekasorron tai globaaleissa muuttoliikkeissä koettavan dramaattisen muutoksen seurauksena. Maininnat eivät fokusoidu ilmastonmuutoksen seurauksiin tai näiden seurausten aiheuttamiin heijasteisiin, vaikka juuri tämän teeman käsittely olisi Venäjän kohdalla olennaista.


Nykykehitystä heikompaa Venäjän sisäistä kehitystä luotaavassa skenaariossa mainitaan Suomea koskettavana yhtenä seuraamuksena kasvupaine turvapaikanhakijoiden määrässä.
Skenaario-osuuden yhteenvedossa todetaan vihdoin ilmastonmuutoksen tarkastelun ja siihen varautumisen vähäisen huomioimisen venäläisessä keskustelussa ja toimissa heikentävän maan edellytyksiä varautua vakavien ja laajojen vaikutusten riskeihin. Venäjän ilmastonmuutokseen varautumista pitää yhteenvedon kirjauksen mukaan seurata Suomeen mahdollisesti heijastuvien laajojenkin vaikutusten tunnistamiseksi.


Ilmastonmuutoksen osuus Venäjän tulevaisuuden osatekijänä on kirjassa raskaasti alimitoitettu. Ei voi kuitenkaan välttyä oletukselta, että joku kirjoittajakunnassa on pyrkinyt tuomaan tätäkin aihepiiriä esille, mutta yhteenveto-osuutta lukuun ottamatta hävinnyt painopistekamppailut.


Ilmastonmuutos koskettaa Venäjää syvästi, sekä suoraan että heijasteiden välityksellä. Mitä pidemmälle vuosisatamme etenee, sitä suurempi on vaikutus. Mm. Siperian ikijään kohtalolla on Venäjän itsensä ohella myös syvä globaali merkitys.


Ilmastonmuutos aiheuttaa laajamittaista muuttoliikettä. Pessimistisimmissä arvioissa puhutaan satojen miljoonien ihmisten vaelluksesta, jopa miljardeista. Ihmiset pakenevat mahdottomiksi muuttuvia elinoloja. Venäjä kokee sisäistä muuttoa, muuttoa entisistä neuvostotasavalloista. Olisi naiivia olettaa, ettei myös merkitsevä osa globaalista muuttoliikkeestä suuntautuisi Venäjän ulkorajoille, ja niiden yli.


Suomen ja Venäjän pitkä yhteinen raja tulee pidemmällä tähtäimellä muodostumaan yhdeksi maailmanlaajuisen kansainvaelluksen karttapisteistä.


Jos Päivi Nerg ylikuormittaa kirjassaan oletusta välittömästikin mahdollisesta uudesta pakolaiskriisistä, ministeriöiden Voiman Venäjä -kirja puolestaan alikuormittaa keskipitkän ja pitkän tähtäimen todennäköisimpiin kuuluvaa, Suomeenkin kohdistuvaa kansainvaellusten riskiä.


Maa- ja metsätalousministeriö julkaisi puolestaan huhtikuun alussa 2019 väliarvioinnin kansallisen ilmastonmuutokseen 2022 sopeutumissuunnitelman toimeenpanosta. Horisontti on tässä alun perin 2014 julkaistussa sopeutumissuunnitelmassa ahdistavan lyhyt, vain kahdeksan vuotta.


Julkaisu paljastaa kuinka siiloutunutta ilmastonmuutossuunnittelu meillä on. Eri hallinnonalat eivät väliarvion mukaan kykene juurikaan hahmottamaan edes välisiään vuorovaikutteita kunnolla, puhumattakaan globaalien heijasteiden vaikutuksista. Siilojen sisällä katse on hyvin sisäänpäin kääntynyt; omaa tonttia tutkitaan terhakkaasti.


Siiloutumiskuvaa vahvistaa valtioneuvoston kanslian syyskuussa 2018 julkaisema kansallinen arvio sää- ja ilmastoriskeistä Suomessa. Liukkauden lisääntyminen saa tässä arviossa laajemman käsittelyn kuin ilmastopakolaisuuden tapaiset globaalit heijastevaikutukset.
”Tapahtumaketjuja valtakunnan rajojen ulkopuolelta ei pohdita, ellei jostain ole näyttää konkreettista, usein hälyttävää esimerkkiä” todetaan puolestaan huhtikuun 2019 sopeutumissuunnitelma-arviossa, ja jatketaan: ”Keskusteluissa nousi tästä huolimatta esiin, että suurimmat ilmastonmuutoksen vaikutukset Suomelle saattavat aiheutua nimenomaan heijastevaikutusten kautta.”


Edellä lainattu teksti on tämän julkaisun ainoa painokas viittaus ilmastonmuutoksen tai sen globaaleiden heijasteiden Suomelle tuottamiin haasteisiin. Maininta sinänsä on arvokas: on todellakin mahdollista, että ensimmäiset vakavan tason ilmastonmuutossidonnaiset ongelmat tulevat meille juuri heijasteina muualta, ennen muuta ihmisten liikkuvuuteen liittyen, tai vieraiden yhteiskuntien haurastumisen tai romahduksen aiheuttamiin seuraamuksiin pohjaten.
Väliarvio kirjaa myös havainnon, että sopeutuminen tulevaan koetaan monissa siiloissa olevan hillinnän varjossa. Se on valitettavaa, erityisesti ilmastopakolaiskysymystä ajatellen. Sopeuttaminen ylipäätään, ja valtakunnan rajojen ulkopuolelle kohdistettava sopeuttamispanos erityisesti, on ratkaisevassa asemassa sen suhteen miten syvällä kintuissa housumme ovat ongelmien rantautuessa.


Sisäministeriön tammikuussa 2019 julkistama sisäisen turvallisuuden kansallinen riskiarvio käsittelee laajamittaista maahanmuuttoa kolmen sivun verran. Julkaisu korostaa maahantulon vaikutusta mm. yhteiskuntamme henkiseen kriisinsietokykyyn ja julkiseen talouteen.
Laajamittaista maahantuloa kuvataan sisäministeriön arviossa hallittavissa olevana ilmiönä; maahantulijat rekisteröidään, heidät majoitetaan, heidän asiansa käsitellään, ja lopulta päädytään joko sopeuttamaan tai karkottamaan. Resurssit venyvät äärimmilleen, mutta tilanteesta selvitään.


Kuvattu skenaario ei välttämättä vastaa vuosisadallamme myöhemmin eteen tulevia maahanmuuton haasteita. Sisäisen turvallisuuden tarkastelun tulisi pikaisesti hybridisoitua sisäisen ja ulkoisen maailman vuorovaikutuksen laajemmin huomioivaksi.


Pakolaisuus oli näkyvästi esillä kevään eduskuntavaalien alla. Aiheen oletetaan osaltaan vaikuttaneen vaalien tuloksiin. Vaalikeskustelu noudatteli yllä eriteltyjen julkaisujen tuottamaa kuvaa: samaan aikaan kun välittömiä riskejä osin liioiteltiin, todennäköisemmät ja vaikutukseltaan toista mittaluokkaa olevat myöhemmät riskit jäivät liian vähäiselle huomiolle.


Pekka Reinikainen on toiminut tiedotuspäällikkönä ETYJin Kosovon missiossa, tiedottajana kansainvälisen Punaisen Ristin (IFRC) aluedelegaatiossa Itä-Afrikassa, ja vastannut IFRC:n vuosivetoomuksen markkinointiviestinnästä Genevessä. Nykyisin hän työskentelee Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen avustustoiminnan vaikuttamistyön suunnittelijana. Reinikaisen ilmaisemat ajatukset edustavat hänen henkilökohtaista ajatteluaan.