JOULUKALENTERIN LUUKKU 8: RAUHANVÄLITYS

”Konfliktin voivat kestävällä tavalla ratkaista vain sen osapuolet. Pysyviä ratkaisuja väkivaltaisiin konflikteihin saadaan vain vastaamalla niiden taustalla vaikuttaviin poliittisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin kysymyksiin.”  - Ulkoministeriö, um.fi

Rauhanvälitys on tehokas työkalu konfliktin ennaltaehkäisemiseen, hillitsemiseen ja ratkaisemiseen. Pysyviä ratkaisuja saadaan puuttumalla konfliktien taustalla vaikuttaviin poliittisiin, taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin ongelmiin ja rauhanvälityksellä tuetaan kestävää rauhaa luomalla pohjaa näistä vastaavien instituutioiden rakentamiselle. Rauhanvälityksen kautta voidaan vaikuttaa konfliktin taustekijöihin ja tukea eheytymistä pidemmällä aikavälillä.

Teoksessa Rauhanvälitys – suomalaisia näkökulmia (2014) Petter Nissinen ja Anisa Doty totesivat, että rauhanvälityksen suosio konfliktinratkaisun välineenä on kasvanut. Tuolloin se oli määritelty Suomessakin ”keskeiseksi ulko- ja turvallisuuspoliittiseksi prioriteetiksi”. Kirjoittajat muistuttavat, että rauhanvälityskin on lopulta monenkeskistä ja -tasoista, pitkäjänteistä ja ”varsin arkista työtä”, jonka keskeisimmissä rooleissa ovat paikalliset toimijat. Kuten niin monessa toiminnassa, myös rauhan rakennuksessa päästäisiin parempiin tuloksiin, kun eri toimijat ja sektorit ovat tiiviimmin vuorovaikutuksessa keskenään ja vahvistetaan käsitystä eri aloja yhdistävästä identiteetistä ja yhteisistä tavoitteista:
”Paikallisen omistajuuden vahvistamisen hengessä ja arjen työn pyörityksessä haurailla ja konflikteista kärsineillä alueilla työskentelevät eri alojen toimijat keskittyvät helposti omien paikallisten, alueellisten ja kansainvälisten yhteistyöverkostojen luomiseen. Samalla saattaa unohtua, että myös Suomen sisällä tai jopa saman kadun varrella ja yhteisistä toimitiloista saattaa löytyä toisia toimijoita (järjestöjä, rahoittajia, tutkimuslaitoksia, yksityishenkilöitä, diasporayhteisöjä), joiden kokemusten, aluetuntemuksen ja verkostojen jakaminen voisi säästää aikaa ja resursseja ja olla oman toiminnan kannalta todella hyödyllistä.” – Nissinen ja Doty (2014) s. 197–198.

Suomi pyrkii tuomaan rauhanvälityksen kentälle ”täydentävää tukea ja lisäarvoa kestävän ratkaisun löytymiseksi”. Rauhanvälitys on tärkeä osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Parhaimmillaan se on ennaltaehkäisevää diplomatiaa, jonka avulla riidat ratkaistaan ennen kuin ne kärjistyvät konflikteiksi. Ulkoasiainministeriön kumppanuusjärjestöillä CMI – Martti Ahtisaari Peace Foundationilla, Kirkon Ulkomaanavulla ja Suomen Lähetysseuralla on erityisrooli suomalaisessa rauhanvälityksessä.

Keskeistä Suomen rauhanvälitykselle ja rauhan rakentamiselle ovat naisten ja nuorten aseman edistäminen ja osallistumisen tukeminen rauhanprosesseissa. Naisten rooli on merkittävä kestävän rauhan aikaansaamisessa. Heidän pääsynsä neuvottelupöytiin rauhanvälittäjinä ja osana yhteiskuntaa on välttämätöntä. Naiset on nähtävä rauhanprosesseissa ratkaisevina toimijoina, ei pelkästään konfliktien uhreina. Suomi panostaa naisten omistajuuden ja osallistumisen lisäämiseen rauhanprosesseissa YK:n päätöslauselman 1325 "Naiset, rauha ja turvallisuus" mukaisesti.

Suomessa ja Pohjoismaissa toimii myös naisrauhanvälittäjäverkostoja. Suomen naisrauhanvälittäjäverkosto perustettiin ulkoministeriön toimesta vuonna 2015. Siihen kuuluu 16 rauhan ja turvallisuuden johtavaa ammattilaista. Pohjoismaiden verkosto perustettiin niin ikään vuonna 2015 ja siihen kuuluvat pohjoismaiset naisrauhanvälittäjäverkostot. Lisäksi maailmalla toimi alueellisia naisrauhanvälittäjäverkostoja ja vuonna 2019 perustettiin Globaaliallianssi tuomaan yhteen eri toimijoita.

Samalla nuorten omistajuuden ja osallistumisen lisääminen myös tärkeää. Vuonna 2015 YK:n päätöslauselmassa 2250 tunnustettiin nuorten positiivinen ja aktiivinen rooli rauhan ja turvallisuuden alalla. Tätä seuranneet päätöslauselmat vuosina 2018 ja 2020 (2419 ja 2535) kehottavat YK:n jäsenvaltioita ottamaan nuorten tarpeet, näkökulmat, oikeudet ja suojelun tarve huomioon sekä ottamaan heidät mukaan rauhanprosessien kaikkiin vaiheisiin.

Muihin Suomen keskeisiin painopisteisiin kuuluvat uskonnollisten ja perinteisten toimijoiden roolin tukeminen rauhanprosesseissa, vesidiplomatia sekä normatiivinen työ. Lisäksi Suomi pyrkii edistämään uusien teknologioiden hyödyntämistä vuorovaikutuksessa sekä tukemaan eri tavoin konfliktien osapuolten välistä vuoropuhelua. Suomessa on todettu, että vakaampi maailma on kansallinen etu ja siksi esimerkiksi ulkoministeriö tukee rauhanvälitystä. Suomi pyrkii eri toimin auttamaan konfliktien osapuolia tilanteen ratkaisemiseksi ja väkivallan vähentämiseksi. Suomen tavoitteet rauhanvälityksen alalla on määritelty kansallisessa rauhanvälityksen toimintaohjelmassa, minkä lisäksi Suomi tukee alueellisia rauhanvälitystoimia, suomalaisia ja kansainvälisiä rauhanvälitysjärjestöjä.

Ulkoministeriön poliittiselle osastolle 1.10.2020 perustettu  rauhanvälityskeskus vahvistaa Suomen rauhanvälitysosaamista ja -kapasiteettia sekä koordinoi niin ulkoministeriön omaa toimintaa kuin yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. 
 
Lähteet:
Kirkon ulkomaanapu: https://www.kirkonulkomaanapu.fi/mita-teemme/kehitysyhteistyo/rauha/
Rauhanvälitys – suomalaisia näkökulmia. Toim. Petter Nissinen ja Anisa Doty. (2014) https://www.widersecurity.fi/uploads/1/3/3/8/13383775/wise-rauhanv%C3%A4lityssuomalaisian%C3%A4k%C3%B6kulmia_web.pdf
Ulkoministeriö: https://um.fi/rauhanvalitys
Yhdessä enemmän – Kriisien hallintaa kokonaisvaltaisesti. Toim. Roope Siirtola ja Anne Palm. (2018) https://www.widersecurity.fi/uploads/1/3/3/8/13383775/wise-yhdess%C3%A4enemm%C3%A4n%E2%80%93kriisienhallintaakokonaisvaltaisesti_2.pdf