Ilmastonmuutos ei ole vain ympäristöasia

Ilmastonmuutos ei ole vain ympäristöasia

Niin kauan kuin ilmastonmuutosta käsitellään pelkkänä ympäristöasiana voimme olla varmoja, että sen hillitsemiseksi ja sen seurausten kanssa pärjäämiseksi ei tehdä etäisestikään tarpeeksi. Ilmastonmuutos on läpileikkaavimpia asioita maailmanhistoriassa. Tästä kun lähdetään liikkeelle, on vielä toivoa.

Ilmastonmuutokseen liittyy kolme tasoa. Eniten esillä on muutos sinänsä, ja sen hillitsemiseksi tehtävä työ. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet muutoksen seurauksiin, ja etenkin seurausten heijasteisiin liittyvät seikat.

On päivänselvää, että ilmastonmuutoksen aiheuttajien taltuttamiseen, ja lisääntyvän lämmön hillintään liittyvä keskustelu, työ ja tuon työn resursointi ovat ihmiskunnan kannalta elintärkeitä asioita.

Kun puhutaan ilmastonmuutoksesta itsestään, puhutaan suurista, ja tavattomia taloudellisia ja muita resursseja vaativista asioista. Puhutaan kasvihuonekaasupäästöjen läpileikkaavasta minimoinnista, puhutaan uudenlaisesta kiertotaloudesta, hiilineutraalista energiasta ja liikkuvuudesta, ja uuden teknologian läpimurtoihin kohdistettavista toiveista.

Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n erilaisista skenaarioista ei tällä hetkellä ole toteutumassa se, jonka uskotaan pysäyttävän kehityksen siedettävälle tasolle. Se tarkoittaa, että jokin osa siedettävää heikomman lopputuloksen tuottavista riskeistä toteutuu.

Ilmastonmuutoksen hillinnän lisäksi on ihmiskunnan kannalta elintärkeää havahtua valmiuteen kohdata ainakin kahdenlaisia toteutuvia riskejä. On varauduttava todennäköisimmin toteutuvien riskien tuottamiin haasteisiin. Lisäksi on viisasta varautua mahdollisiksi arvioiduista riskeistä vaarallisimpiin.

Toteutuvat riskit ovat joko ilmastonmuutoksen suoria seurauksia, tai seurausten heijasteita. Myrskyt, äärilämpötilat, kuivuus, rankkasateet, ja meren pinnan nousu ovat esimerkkejä selkeistä suorista seurauksista. Erilaiset resurssivajeet ovat astetta monisäikeisempiä seurauksia. Luonnon parametrien sekoaminen on sekin suora seuraus ilmastonmuutoksesta, mutta se ei ole enää miltään osin selkeä asia.

Aliravitsemus, terveyskriisit, yhteiskuntien haurastuminen tai hajoaminen, kansainvälisen monenkeskisen sopimusjärjestelmän romahtaminen, eri syistä aiheutuvat konfliktit, ja ennennäkemättömissä mittasuhteissa esiintyvät kansainvaellukset ovat puolestaan ilmastonmuutoksen seurausten eri asteisia heijasteita.

Kaikista ilmastonmuutokseen liittyvistä riskeistä vaarallisimpia saattavat lyhyellä tähtäimellä olla ne, jotka ovat heijasteita itse muutoksesta. Ilmastonmuutoksen seurausten siemenet saattavat, joutuessaan kosketuksiin muiden kehityskulkujen kanssa, tuottaa yllättäviä sosiokemiallisia reaktioita.

Ilmastonmuutoksen seurausten heijasteet ovat erityinen syy korostaa, ettei muutos ole vain ympäristökysymys. Heijasteiden kautta ilmastonmuutos tunkeutuu kaikkialle elinpiiriimme.
Mitä pidemmälle vuosisatamme etenee, sen suurempi osa mm. turvallisuuspolitiikan kysymyksistä perustuu osin tai jopa kokonaan ilmastonmuutoksen seurauksiin tai niiden heijasteisiin. Saattaa olla, että vuonna 2100 vaarallisin aseellisiakin toimijoita uhkaava taho on korkeateknologisen armeijan sijasta epätoivoinen aseeton ihminen, miljoonapäisinä parvina.
Ilmastonmuutos vaikuttaa globaalisti, mutta kokemus vaikutuksista on paikallinen. Paikallinen kokemus muuntuu globaaliksi vaikutukseksi mm. juurikin tahdonvastaisen pakolaisuuden kautta.

Maapallolla on alueita, joilla inhimillinen elämä ei nykylaajuudessaan ole myöhemmin mahdollista. Ennusteissa on nimetty seutuja, jotka pahimmillaan muuttuvat jopa elinkelvottomiksi. Merenpinnan nousu upottaa tiheästi asuttuja rantakaistaleita. Kaikki tämä tuottaa pakolaisia.

Nykyinen pakolaisuutemme on enimmäkseen maiden sisäistä pakolaisuutta. Loputkin löytyvät suurimmaksi osaksi kotimaansa naapureista.  Pakolaisen polulle pakotettu haluaa aina ensisijaisesti palata kotiin. Siksi hän hakeutuu pakoon mahdollisimman lähelle entistä kotiaan.
Ilmastonmuutos muuttaa lähtökohtia. Jos entinen kotiseutu on muuttunut elinkelvottomaksi, sinne ei ole enää paluuta. Se lisää pakolaisten liikkuvuutta.

Maailmanpankki ennustaa 143 miljoonan ihmisen päätyvän maiden sisäisiksi ilmastopakolaisiksi vuoteen 2050 mennessä, eniten Saharan eteläpuoleisesssa Afrikassa. Nykyisin pakolaisia lasketaan olevan 68,5 miljoonaa.

Cornellin yliopisto arvioi, että jopa 2 miljardia ihmistä saattaa vuoteen 2100 mennessä päätyä pakolaisiksi yksin merenpinnan nousun vuoksi. Tällaisen kansainvaelluksen heijastusvaikutukset, kun ne yhdistetään muihin meneillään oleviin kehityskulkuihin, uhkaavat pahimmillaan jopa nykyisen inhimillisen elämämme perusrakenteita: kansainvälistä yhteistyötä, valtioita, yhteisöjä.

Ennakoivuus on ilmastonmuutoksen seurausten ja seurausten heijasteiden kannalta ratkaisevaa. Ilmastonmuutoksen hillinnän ohella tulee ottaa reipas, vuosikymmenten mittainen ennakko todennäköisiin toteutuviin riskeihin valmistauduttaessa.

Vaarallisimpien mahdollisten riskien kohdalla olemme tekemisissä suurimpien haasteiden kanssa. Ilmakehän suihkuvirtaukset ja valtamerien suolavesikierto ovat ilmiöitä, joita ihmiskunnan kyvykkäimpien tietokoneiden laskentatehot eivät ole toistaiseksi kyenneet täysin ymmärtämään.

Se on sen sijaan ymmärretty, että sekä suihkuvirtaukset että suolavesikierto voivat suistua sijoiltaan tavoilla, jotka muuttavat elinympäristöämme ennakoimattomasti.

Lämpenevässä maailmassamme on aika lopettaa näpertely, ja ryhtyä ennennäkemättömiin toimiin pahimman estämiseksi.


Pekka Reinikainen on toiminut tiedotuspäällikkönä ETYJin Kosovon missiossa, tiedottajana kansainvälisen Punaisen Ristin (IFRC) aluedelegaatiossa Itä-Afrikassa, ja vastannut IFRC:n vuosivetoomuksen markkinointiviestinnästä Genevessä. Nykyisin hän työskentelee Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen avustustoiminnan vaikuttamistyön suunnittelijana.
  ​

Ilmastonmuutokseen liittyy kolme tasoa. Eniten esillä on muutos sinänsä, ja sen hillitsemiseksi tehtävä työ. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet muutoksen seurauksiin, ja etenkin seurausten heijasteisiin liittyvät seikat.