BLOGI 3/2022 #wisetalks

Putinin sodan synkät varjot

Kun maailmassa pitää käynnistää suuren luokan kehityshankkeita, hoitaa ongelmia, tai huolehtia humanitaarisestä hädästä, taloudellisen kehityksen ja yhteistyön järjestön OECD:n 37 jäsenvaltiota on perinteisesti noukkinut laskun itselleen. Globaalin vastuun kantaminen on ymmärrettävää - ja oikeastaan oikeinkin - kun huomioidaan, että joka viides rikkaissa OECD-maissa asuvista on joko maahanmuuttaja, siirtolainen, tai heidän lapsensa.
OECD:n resursseja on poikkeuksellisessa määrin tarvittu kahden viime vuoden aikana globaalin vastuunkannon sijaan maiden omiin tarpeisiin. Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) tammikuussa 2022 julkistaman arvion mukaan koronapandemia tulee vuoden 2024 loppuun mennessä maksamaan maailmantaloudelle 12,5 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria (21 500 000 000 000 dollaria).

Pandemiatarpeet eivät valitettavasti pääty akuuttien asioiden hoitamiseen. Selvitäkseen seuraavasta pandemiasta maailman tulee kyetä saavuttamaan globaali terveyskattavuus, tietty minimitaso terveyssektorilla kaikkialla maailmassa. Se on monimutkainen, pitkäkestoinen ja kallis operaatio.

Maailman voimavarat ovat lopulta rajallisia. Jos johonkin joudutaan panostamaan lujasti, se on suonenisku muille samanaikaisille tarpeille. Jokainen akuutin vaiheen pandemiabiljoonista olisi oikeastaan tarvittu ilmastonmuutoksen hillintään, sen väistämättömiin seurauksiin sopeutumiseen, ja suojausten läpi tulevien katastrofien hanskaamiseen.
Sitten Venäjä hyökkäsi.

Yle Mondon sodan alkamisaamuna välittämässä BBC:n radiolähetyksessä afrikkalainen kommentaattori totesi kylmän rauhallisesti, että Euroopan Unionin Afrikkaan suuntaamiksi aikomat kehitysresurssit menevätkin sitten tulevina vuosina Ukrainan jälleenrakentamiseen. Toteamus laittaa mutkat suoriksi, mutta on häiritsevässä määrin oikeilla jäljillä.
Ukrainan sodan välittömät ja epäsuorat kustannukset maailmantaloudelle ovat lyhyelläkin tähtäimellä tähtitieteelliset, mutta sodalla on pitkät varjot. Koska tilanne on parhaillaan niin kutsutusti päällä, kauaskantoisimpia varjoja ei ole vielä välttämättä edes tunnistettu. 
Sovitaanko, että globaaliin ydintuhoon asti Venäjä ei maailmaa vie? Jos tämä oletus toteutuu, biodiversiteettikadon maustama ilmastonmuutos on koko ihmiskunnan mittakaavassa suurin eksistentiaalinen uhkamme. Ilmastonmuutos kaikkine elementteineen on niin monipolvinen ja kattava ongelmavyyhti, ettei meillä ole varaa ottaa sen seurauksia valmistautumattomina vastaan joskus vuosisadan keskivaiheilla ja sen jälkeen. Massiivinen varautuminen ja sopeutuminen pitäisi aloittaa nyt, tänään.

On siis syytä tutkia miten Venäjän päätös sotia Euroopan sydämessä seurauksineen vaikuttaa kykyymme selviytyä ilmastonmuutoksesta.

Varautuminen, valmistautuminen ja sopeutuminen ovat sinänsä loistavia sijoituksia. Ne säästävät jopa kymmenkertaisesti sijoituksen arvon verrattuna tilanteeseen, jossa jokin todennäköinen riski iskee pilvettömältä taivaalta.

Tietyissä skenaarioissa meillä ei ole edes varaa muuhun kuin aloittaa varautuminen ja sopeutuminen nyt, tänään. Vaihtoehtona on tulevaisuuden hallitsematon hätä.
Kenian Nairobissa päämajaansa pitävä Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöjärjestö UNEP on laskenut, että ilmastosopeutumisen edellyttämät globaalit investoinnit olisivat vuositasolla haarukassa 140–300 miljardia Yhdysvaltain dollaria. YK:n ilmastonsuojelun puitesopimuksen (UNFCCC) mukaan ilmastonmuutoksen hillintään arvioidaan tarvittavan noin 200 miljardin vuotuinen panos. Vuoteen 2050 mennessä ilmastoinvestointien tarve olisi siis enimmillään 14,5 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria.

Luvut tuntuvat musertavan suurilta, mutta eivät välttämättä ole sitä. Suhteuttamisen mittatikkuna voi käyttää maailman sotilasmenoja. Vuonna 2021 sotilaalliseen varustautumiseen käytettiin Tukholman rauhantutkimusinstituutin SIPRI:n mukaan noin 2,1 biljoonaa dollaria (kaksituhattasata miljardia).

Sotilasmenot on syytä mainita erikseen, koska eräs Venäjän hyökkäyksen seurauksista on huima lisäys varustautumisen kustannuksiin. Globaalista kokonaispotista tullaan Venäjän järjettömän hyökkäyksen seurauksena sodan välittömien kustannusten kattamisen lisäksi kovertamaan miljardeja sotilaallisen suorituskyvyn eksponentiaalisen kohentamisen kuluihin, Ukrainan jälleenrakennukseen, ja maailmantaloudelle sodan seurauksena aiheutuvien pitkäaikaisten ongelmien hoitamiseen. Venäjän toimittaman hiilienergian ripeän korvaamisen hinta tähän ryhtyvissä OECD-maissa tulee sekin olemaan hurja.

Maat, jotka saavat osan energiastaan venäläisenä öljynä tai maakaasuna tulevat sodan suorana seurauksena tekemään kaikkensa päästäkseen riippuvuudestaan ensi tilassa irti. Se tarkoittaa jättimäisiä energiainvestointeja nopealla aikataululla, erityisesti Euroopassa. Nämä investoinnit tehdään suurelta osin hiilineutraaliin energiaan. Se on ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta erittäin hyvä asia, mutta kouraisee juuri tänään ison tukun rahaa ihmiskunnan kukkarosta. Osa energiainvestoinneista tehdään nesteytetyn maakaasun infraan, joka ei ole vihreää.

Ennen investointien kiihdytystä YK:n hallitusten välinen ilmastopaneeli (IPCC) laski, että ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttäisi 2,4 biljoonan Yhdysvaltain dollarin globaaleja vuotuisia investointeja energiajärjestelmiin aina vuoteen 2035 asti. Nyt tahti kaikesta päätellen kiihtyy.

Ukrainan sodan seurauksena energian hinta tulee lyhyellä tähtäimellä nousemaan. Se puolestaan kasvattaa inflaatiota, nostaa korkoja, hidastaa taloutta, ja heijastuu kykyymme tehdä tarvittavia asioita juuri silloin kun kaikki kriisimme ovat päällekkäin vaatimassa yhtäaikaisesti maailmanluokan rahoitusta.

Ihmiskunnalla ei ole ilmastonmuutoksen osalta aikaa odottaa. Toimenpiteisiin on ryhdyttävä heti, ja niiden tulee kattaa koko spektri: hillintä, varautuminen, sopeutuminen, ja toteutuviin riskeihin vastaaminen.

Kun maailmankartalla kuvataan hiilidioksidia ilmakehään eniten tuottavat maat, maapallon pohjoinen puolisko hehkuu Kiinalla lisättynä punaisena. Kun kartalla esitetään vakavimmin ilmastonmuutoksesta kärsimään joutuvat, punainen loistaa eteläisellä pallonpuoliskolla. Maapallo on tässä suhteessa jakautunut kahtia.

Ilmastonmuutoksen hillintään käytettävää rahaa tarvitaan erityisesti pohjoisella pallonpuoliskolla. Varautumiseen ja sopeutumiseen käytetyn rahan painopisteen tulisi olla etelässä.

Tammikuussa julkaistun selvityksen mukaan ilmastonmuutokselle eniten alttiista maista puolet ei saanut YK:n vihreän ilmastorahaston rahoitusta lainkaan vuosina 2015-2019. Afrikan mantereen 30:stä vähiten kehittyneestä maasta (LDC) 13 ei saanut tältä maailman suurimmalta ilmastorahoittajalta penninjeniä ilmastosopeutumiseen. Lisäksi vain murto-osa rahoituksesta tavoittaa paikallistason, jolla tasolla strategiat ja suunnitelmat lopulta siirtyvät paperilta käytäntöön.

Vladimir Putinin järjenvastainen sota on tarpeettomuudessaan raivostuttava, koska se vaarantaa ihmiskunnan kyvyn huolehtia oikeasti tärkeistä ongelmista.
Ilmastonmuutos tulee ennen pitkää iskemään meitä lujaa. Pohjoisella pallonpuoliskolla se kyntää kallista infrastruktuuria, ja sitoo voimavaroja kotimaisiin tarpeisiin. Etelään se iske rajusti. Päiväntasaajalla ja sen molemmin puolin jotkin osat tulevat muuttumaan elinkelvottomiksi, osa pysyvästi, osa osaksi vuodenkiertoa.
Tässä tulevassa maailmassa sopeutumisen ja varautumisen tasot saattavat olla alhaiset, osin kiitos Vladimir Putinin. Raamatullisia mittakaavoja tavoittava humanitäärinen hätä kohtaa vähentyneet resurssit. Ilmastopakolaisten määrä uhkaa räjähtää käsiin.

Pakolaisen polun mekaniikka muuttuu. Eilisen menneessä maailmassa pakolaiset pakenivat niin lähelle kotiaan kuin suinkin turvallista, koska tarkoituksena oli palata ensi tilassa takaisin. Ylivoimainen osa maailman pakolaisista oli maiden sisäisiä. Putinin kosketuksesta kärsivässä tulevaisuuden maailmassa etelän ilmastopakolaiset eivät pakene lähelle lähtöpistettään, koska paluuta kotiin ei enää ole.

Elämisen edellytyksiä yhä tarjoava pohjoinen pallonpuolisko tulee näissä skenaarioissa vastaanottamaan maailmanhistorian mittapuussa lyhyen aikajakson kuluessa erään historian suurimmista kansainvaelluksista. Tänään tehtävillä kauaskantoisilla päätöksillä määritellään, onko meillä vuosisadan loppua kohti käsissämme satoja miljoonia ilmastosiirtolaisia, vai ovatko he ilmastopakolaisia. Siirtolaisuuden käsitteeseen liittyy tilanteen jonkinasteinen hallinta, pakolaisuuteen hallinnan menetys.
​
Meillä on edessä kipeitä valintoja.
​

---

Pekka Reinikainen on EU-komission ilmastotoimien pääosaston (DG Clima) Suomeen nimeämä ilmastosopimuslähettiläs, ja kestävän kehityksen konsulttitoimiston Gaia Consulting Oy:n vanhempi ilmastoneuvonantaja.

---