29.11.2021
 
Laajan turvallisuuden verkosto WISEn asiantuntijalausunto:
VNS 5/2021 vp Kehityspolitiikan ylivaalikautinen selonteko

Kehityksen on tuettava inhimillistä turvallisuutta, kokonaisvaltainen lähestymistapa ja Do No Harm -periaate lisäävät työn vaikuttavuutta ja kestävyyttä, kriisinhallinnan asiantuntijat tarvitsevat myös kestävän kehityksen ja ympäristökysymysten osaamista

Kuten selonteon alussa todetaan, on Suomen kehityspolitiikka erottamaton osa maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, joka tähtää turvallisuuden ja hyvinvoinnin vahvistamiseen kansainvälisen yhteistyön keinoin.

Kehityksen tulee tukea inhimillistä turvallisuutta

WISEn toiminnan lähtökohtana on inhimillinen turvallisuus, joka koostuu kolmesta osa-alueesta: turvallisuudesta, inhimillisestä kehityksestä ja ihmisoikeuksista. Yksilöiden ja yhteisöjen turvallisuuteen kohdistuu fyysisen väkivallan lisäksi uhkia, jotka eivät kuulu sotilaallisen turvallisuuden kategoriaan, kuten esimerkiksi köyhyys, ihmisoikeusrikkomukset tai ympäristöongelmat. Ihmisten turvallisuutta lisätään paitsi suojelemalla heitä, myös parantamalla kehityspolitiikankin keinoin heidän mahdollisuuksiaan ja resilienssiään osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan sekä lisäämällä heidän voimavarojaan konfliktien ratkaisemisessa, turvallisuusuhkiin vastaamisessa ja kestävän sekä oikeudenmukaisen muutoksen aikaansaamisessa omissa yhteiskunnissaan.

Kokonaisvaltaisella lähestymistavalla ja Do No Harm -periaatetta noudattamalla lisätään työn vaikuttavuutta ja kestävyyttä

Pyrimme edistämään kokonaisvaltaista lähestymistapaa kriiseihin ja konflikteihin. Nykymaailman usein pitkittyneitä kriisejä ei ratkaista kalliilla sotilaallisen kriisinhallinnan operaatioilla tai interventioilla. Tarvitaan laajaa kansainvälistä ja kansallista yhteistyötä, johdonmukaisuutta sekä paikallisten ihmisten tarpeiden huomioimista ja heidän osallistumistaan ohjelmien toteuttamisen kaikilla tasoilla. Eri työkaluja (siviili- ja sotilaallista kriisinhallintaa, humanitaarista apua, kehitysyhteistyötä ja rauhanrakennusta) koordinoimalla ja Do No Harm -periaatetta noudattaen lisätään kansainvälisen työn vaikuttavuutta ja kestävyyttä. Näemme siviilikriisinhallinnan siltana kovan turvallisuuden ja kestävän kehityksen välissä.

Selonteossa on huomioitu ns. kolmoisneksus-ajattelutapa, joka mahdollistaa kehitysyhteistyön, humanitaarisen avun ja rauhanprosessien välisen koherenssin, keskinäisen täydentävyyden ja tuloksellisuuden. Näemme tämän erittäin tärkeänä osana kokonaisvaltaista lähestymistapaa.

Kriisinhallinnan asiantuntijat tarvitsevat myös kestävän kehityksen ja ympäristökysymysten osaamista

Kestävän kehityksen ja ympäristökysymysten perusosaaminen on oleellista turvallisuusympäristöissä työskenteleville ja tämä tulee huomioida kriisinhallintatehtäviin koulutettaessa. Jatkossa operaatioissa edellytetään esimerkiksi ympäristövaikutusten arviointia. Suomesta löytyy jo nyt paljon osaamista näissä asioissa ja asiantuntemustamme tulee hyödyntää kansainvälisesti myös kriisinhallintaoperaatioissa.

8.11.2021
 
ASIANTUNTIJALAUSUNTO EDUSKUNNAN HALLINTOVALIOKUNNALLE
ASIA: VNS 4/2021 vp Valtioneuvoston selonteko sisäisestä turvallisuudesta
 

Turvallisuus kuuluu meille kaikille
Laajan turvallisuuden verkosto WISEn lausunnon pääkohdat:

1. Turvallisuusajattelun lähtökohdaksi inhimillinen turvallisuus, jossa yksilöiden ja yhteisöjen turvallisuus on keskeisellä sijalla
2. Siviilikriisinhallinnalla vahvistetaan vakautta, joka lisää kansainvälistä turvallisuutta
3. Naisten, lasten, vammaisten ja haavoittuvien ryhmien turvallisuuteen ja tarpeisiin on kiinnitettävä erityishuomiota

 
Perinteinen turvallisuuskäsitys lähtee valtiotason näkökulmasta. Valtion turvallisuutta takaamalla virallisen turvallisuuskoneiston voimin on turvattu omien kansalaisten turvallisuus. Jatkuva kansainvälisen turvallisuusympäristön muuttuminen ja ihmisten kokema turvattomuus ovat kuitenkin pakottaneet kansainvälisen yhteisön pohtimaan turvallisuuden sisältöä uusista näkökulmista. Valtioiden ja yhteiskuntien ollessa keskinäisriippuvaisia toisistaan, globaalit ongelmat ja uhkat ovat levinneet joka puolelle maailmaa ja kohdistuvat aiempaa enemmän suoraan yksilöihin ja yhteisöihin. Väkivaltaisten, usein sisäisten, konfliktien lisääntyminen on johtanut suureen inhimilliseen kärsimykseen ja pakolaisuuteen sekä luonut pitkäaikaisen humanitaarisen avun tarpeen. Näihin globaaleihin ongelmiin, jotka koskettavat meitä kaikkia, on etsittävä ratkaisuja yhdessä kansainvälisen monenkeskisen yhteistyön puitteissa.

Mielestämme turvallisuutta tulee tarkastella inhimillisen turvallisuuden käsitteen kautta, jossa turvallisuus on määritelty yksilöiden ja yhteisöjen turvallisuudeksi valtiokeskeisen turvallisuuden sijaan. Inhimillinen turvallisuus koostuu kolmesta osa-alueesta: turvallisuudesta, inhimillisestä kehityksestä ja ihmisoikeuksista. Yksilöiden ja yhteisöjen turvallisuuteen kohdistuu fyysisen väkivallan lisäksi uhkia, jotka eivät kuulu sotilaallisen turvallisuuden kategoriaan, kuten esimerkiksi köyhyys, ihmisoikeusrikkomukset tai ympäristöongelmat. Ihmisten turvallisuutta lisätään paitsi suojelemalla heitä, myös parantamalla heidän mahdollisuuksiaan ja resilienssiään osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan sekä lisäämällä heidän kapasiteettejaan ja voimavarojaan konfliktien ratkaisemisessa, turvallisuusuhkiin vastaamisessa ja kestävän sekä oikeudenmukaisen muutoksen aikaansaamisessa omissa yhteiskunnissaan.

Selonteossa todetaan, että syrjäytyminen, sosiaalinen pahoinvointi, moniongelmaisuus ja polarisaatio ovat yhä Suomen sisäisen turvallisuuden suurimpia uhkia. Näihin uhkiin ei voida vastata perinteisen turvallisuuskoneiston avulla, vaan turvallisuus on nähtävä laajana, inhimillisenä turvallisuutena, jossa yhteiskunnan eri sektorit, viranomaiset, järjestöt ja yhteisöt toimivat yhteistyössä ongelmien ratkaisemiseksi.

Selonteon näkökulma siviilikriisinhallintaan on turhan kapea; siviilikriisinhallinta nähdään pitkälti eri asioiden (mm. rikollisuus, terrorismi) torjumisena. Siviilikriisinhallinta on aktiivinen osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Suomessa on siviilikriisinhallinnan monipuolista osaamista sekä hallinnossa että järjestöissä. Näemme siviilikriisinhallinnan ensisijaisesti kriisialueiden vakauttamiseen pyrkivinä operaatioina, joiden kautta vahvistetaan kansainvälistä turvallisuutta.

Naisten, nuorten, lasten, vammaisten ja haavoittuvien ryhmien turvallisuuteen on kiinnitettävä erityishuomiota. Naisiin kohdistuva väkivalta Suomessa on järkyttävän suurta verrattuna moniin Euroopan maihin. Keinoja naisten turvallisuuden lisäämiseen on kehitettävä yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Myös lasten ja nuorten, vammaisten ja muiden erityisryhmien kokemat turvallisuusuhat ja turvattomuuden lisääntymisen tunteet on nostettava selkeästi esiin ja niihin on vastattava kehitettäessä sisäisen turvallisuuden lisäämisen ratkaisukeinoja.
​
Turvallisuus kuuluu meille kaikille.

 
23.9.2021

ASIANTUNTIJALAUSUNTO EDUSKUNNAN HALLINTOVALIOKUNNALLE
Asia: HE 112/2021 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi siviilihenkilöiden osallistumisesta kriisinhallintaan annetun lain muuttamisesta

Siviilikriisinhallinnan asiantuntijuutta on vahvistettava

Siviilikriisinhallinta on osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Suomella on erityisen hyvä maine pätevien asiantuntijoiden lähettämisessä kansainvälisiin siviilikriisinhallintamissioihin ja järjestöjen päämajoihin. Laajan turvallisuuden verkosto WISE tukee siviilikriisinhallinnan ja siihen liittyvän asiantuntijuuden kehittämistä Suomessa jatkossakin.

Hallituksen siviilikriisinhallinnan lain muuttamista koskevassa esitysluonnoksessa eduskunnalle puututaan siviilikriisinhallintatehtäviin lähetettävien asiantuntijoiden toimikausiin.
Valtionhallinnon lähettämillä asiantuntijoilla (esim. poliisit) on varmastikin perustellut syyt toimikausien rajoittamiseen, mutta etenkin taustavirattomilla (esim. tutkija- tai kansalaisjärjestötaustaiset) toimikausien kategorinen rajaus ja vaadittu karenssi (palvelussuhteiden tauko) on ollut ongelmallista. Heillä ei aina ole työpaikkaa mihin palata Suomessa ja heidän siviilikriisinhallintamissioissa kehittämänsä laaja ja syvällinen asiantuntemus helposti valuu hukkaan. On hyvä, että esitetyn lainmuutoksen jälkeen voimme hyödyntää heitä uusissa siviilikriisinhallintatehtävissä mahdollisimman pian edellisen tehtävän päätyttyä heidän niin halutessaan ja heidän asiantuntemustaan arvioiden. Suomi tukee asiantuntijoiden sijoittumista korkeampiin ja vaativampiin tehtäviin kokemuksen kartuttua. Tämä lisää mahdollisuuksiamme tavoitella operaatioiden ja missioiden johtotehtäviä. Tätä kautta voimme olla entistä paremmin vaikuttamassa operaatioiden ja missioiden tavoitteisiin.
Toimikausien rajaus pariin vuoteen matalan riskin operaatioissa on perusteltua siksi, että näin saadaan vaihtuvuutta aloitustasolla ja uusia nuorempia asiantuntijoita ”ajettua sisään” siviilikriisinhallinnan tehtäviin ja Suomen asiantuntijareserviä kasvatettua. Yhden vuoden pesti on kuitenkin liian lyhyt minkäänlaista vaikuttavuutta ajatellen.
​
Esityksen valmistelussa on tarkasteltu myös tarvetta säätää siviilikriisinhallinnan kenttätehtäviin kelpoisuusvaatimukseksi Kriisinhallintakeskuksen järjestämä tai sen osoittama siviilikriisinhallinnan peruskoulutus tai aiempi kokemus siviilikriisinhallintalain palvelussuhteen kenttätehtävistä.  WISE pitää tärkeänä, että asiantuntijoilla on kaikilla suunnilleen sama lähtötaso, joka voidaan varmistaa Kriisinhallintakeskuksen (tai sen ulkomaisten kumppanien) järjestämien siviilikriisinhallinnan sertifioitujen peruskurssien kautta. Tätä kansainväliset järjestöt yleensä edellyttävätkin. Peruskurssin käyminen tulisi siis olla vaatimuksena siviilikriisinhallintatehtäviin nimittämisellä myös jatkossakin.