artikkeli 2/2019 #wisewords

​Laura Sumari toimii tohtorikoulutettavana Suomen Akatemian rahoittamassa Eurooppalaisen oikeuden, identiteettien ja historian tutkimuksen huippuyksikössä Helsingin yliopistolla. Hänen väitöstutkimuksensa tarkastelee Euroopasta turvaa hakevien ihmisten kokemuksia inhimillisen turvallisuuden näkökulmasta. Laura on erityisen kiinnostunut Euroopan suhteesta muuhun maailmaan, erilaisista liikkuvuuksista sekä turvallisuuden ja turvattomuuden todellisuuksista globalisoituneessa maailmassa.  
 

Inhimillistä turvallisuutta etsimässä

Turvallisuus on yksi tämän päivän puhutuimmista aiheista, oli kyse sitten politiikasta, kansainvälisestä järjestelmästä tai yksityishenkilöjen turvallisuudentunteesta. Globalisaatio ja teknologian kehitys ovat tihentäneet paikkojen ja ihmisten välisiä yhteyksiä ja lisänneet rajat ylittävää asioiden, ideoiden ja ihmisten liikehdintää. Sosiaalinen media ja älypuhelimet tuovat jatkuvalla syötöllä turvallisuutta koettelevia haasteita ja uhkakuvia suoraan iholle.

SaferGloben toiminnanjohtaja Maria Mekri kirjoitti joulukuussa siitä, kuinka turvattomuuden tunteen lisääntyminen on johtanut kovan turvallisuuden suosion kasvuun. Ihmiset vaativat poliitikoilta tarttumista kovempiin aseisiin turvallisuuden säilyttämiseksi, sillä erilaiset pelot ovat hiipineet entistä voimakkaammaksi osaksi arkeamme muun muassa median sekä populistisen, pelkoja ruokkivan poliittisen retoriikan avustuksella. 

Kovan turvallisuuden vaatimus ja turvattomuuden tai turvallisuuden tunne ovat esimerkkejä kahdesta erilaisesta tavasta käsittää turvallisuus. Kova turvallisuus perustuu voimankäyttöön ja pohjautuu valtiokeskeiseen turvallisuusajatteluun, jossa turvallisuus ymmärretään hallittavuutena ja sotilaallisen vallan kautta, jolloin naapureita parempi varustautuminen johtaa suurempaan turvallisuuteen. Tällaisessa ajattelussa piilee kuitenkin keskeinen ongelma: John Herzin 1950-luvulla esittämän turvallisuusdilemman mukaan voimaan perustuvan turvallisuusajattelun ydin on siinä, että enemmän turvallisuutta yhdelle tarkoittaa vähemmän turvallisuutta toiselle. Valtiokeskeisen turvallisuusajattelun kohdalla valtioiden pyrkimys oman turvallisuuden lisäämiseen johtaa kilpavarusteluun ja sitä kautta turvallisuuden heikentymiseen kaikkien kohdalla.

Voimaan perustuva turvallisuusajattelu luo pelkoja

Valtiokeskeinen, sotilaallista turvallisuutta ja valtion suvereniteettia korostava turvallisuusnäkökulma eli kulta-aikaansa kylmän sodan aikana, jolloin suurvaltojen välinen kilvoittelu ja ydinvarustelu olivat ylimmäisenä globaalilla turvallisuusagendalla ja strategisen turvallisuuden asiantuntijoille riitti kysyntää. Puhtaasti valtiokeskeiseen turvallisuuteen liittyy kuitenkin monia ongelmia, joista sitä on kritisoitu vähintään 1950-luvulta lähtien, vaikka valtiokeskeisyys dominoi turvallisuuskeskustelua voimakkaasti aina 1980-luvulle saakka.   
Väkivaltaan ja voimaan perustuva turvallisuus tuottaa pelkoja ja epävarmuuksia.

Valtiokeskeiset turvallisuusteoriat myös lisäävät konfliktien mahdollisuutta, kun sotilaallinen vallankäyttö nähdään ratkaisuna turvallisuuteen liittyviin ongelmiin. Lisäksi valtiokeskeinen turvallisuuskäsitys antaa politikoille mahdollisuuden naamioida omia tavoitteitaan kansallisen turvallisuuden edistämisen taakse. Ulkoa tulevien uhkien liioittelemisen taustalla voi olla esimerkiksi taloudellisia tarkoitusperiä, kuten Yhdysvaltojen interventioissa Lähi-idässä terrorismin vastaisen sodan verukkeella. Mikäli yksilön turvallisuus alistetaan valtion turvallisuudelle, kuten esimerkiksi Syyriassa viimeistään 70-luvulta lähtien, valtion turvallisuuden takaamisella voidaan oikeuttaa myös ihmisoikeuksien ja ihmisten fyysisen koskemattomuuden loukkaamiset.

Turvallisuuskäsityksen laajentumiseen vaikuttivat globaalin turvallisuusjärjestyksen muutokset 1980- ja 90-luvun vaihteessa eli Berliinin muurin murtuminen, Neuvostoliiton hajoaminen ja kylmän sodan päättyminen. Globalisoitumiskehitys, rajojen yli tapahtuvan kanssakäymisen ja verkostoitumisen lisääntyminen, uhkakuvien muuttuminen, ympäristö- ja ilmasto-ongelmien esiintulo sekä yhteiskuntatieteiden paradigman muutos positivistisesta konstruktionistiseen synnyttivät tarpeen uusille työkaluille turvallisuuden tarkasteluun.

Berliinin muurin tilalle merkityksellisiksi nousi uusia muureja, jotka liittyivät esimerkiksi erilaisiin eriarvoisuuksiin ihmisten ja ryhmien välillä. Monet uusista uhkista eivät enää koskettaneet yksittäisiä valtioita eikä niihin näin ollen löytynyt vastauksia perinteisen valtiokeskeisen turvallisuuden logiikasta. Strategisen turvallisuustutkimuksen rinnalle nousi uusia näkökulmia esimerkiksi kriittisestä ja feministisestä turvallisuustutkimuksesta, jotka pyrkivät osoittamaan valtiokeskeisen turvallisuuskäsityksen puutteellisuuden ja tuomaan turvallisuustutkimuksen kentälle vaihtoehtoisia lähestymistapoja.

Yksilön turvallisuus lähtökohtana globaalille turvallisuudelle

Näiden uusien kehityspolkujen kautta syntyi myös inhimillisen turvallisuuden käsite, joka on WISEn vuoden 2019 teemana. Inhimillinen turvallisuus asettaa yksilöt ja ryhmät turvallisuuden keskiöön valtioiden sijaan, kieltämättä valtion keskeistä roolia turvallisuuden takaajana ja tuottajana. Inhimillistä turvallisuutta voidaan tarkastella eräänlaisena perustana muille turvallisuuden osa-alueille. Inhimillisen turvallisuuden puolestapuhujat pitävätkin yksilön turvallisuutta lähtökohtana globaalille turvallisuudelle, sillä monien konfliktien ja muiden globaalien haasteiden taustalla piilee juuri ihmisten turvattomuus.

Yleensä inhimillinen turvallisuus ymmärretään vapautena konkreettisilta uhilta sekä subjektiivisilta peloilta. Käsite mainittiin ensimmäisen kerran vuoden 1992 YK:n Rauhanagenda -raportissa (An Agenda for Peace). Vuonna 1994 YK:n kehitysohjelman julkaisema Inhimillisen kehityksen raportti määritteli inhimillisen turvallisuuden vapautena pelosta, puutteesta, köyhyydestä ja sorrosta, ja jakoi sen seitsemään ulottuvuuteen: taloudellinen, ympäristöllinen, yhteisöllinen, henkilökohtainen, poliittinen, terveydellinen ja ruokaturvallisuus. Inhimillistä turvallisuutta käsitelläänkin usein erilaisia elämänaloja kattavien osa-alueiden kautta. Käsite pitää sisällään turvallisuuden eri tasot ja ulottuvuudet, ja sen kautta voidaan tarkastella sekä subjektiivista turvallisuuden tunnetta että objektiivista uhkien konkretisoitumisen todennäköisyyttä erilaisissa ympäristöissä eri aikoina.  

Inhimillisen turvallisuuden moninaisuudessa piilee myös vaaransa. Erilaiset turvallisuustoimijat ymmärtävät käsitteen eri tavoin, minkä vuoksi sille on ollut mahdotonta löytää yhteistä vedenpitävää määritelmää. Lisäksi käsitteen laajuus ja abstrakti luonne tekevät siitä helposti sekavan ja hankalasti mitattavan, mikä vaikeuttaa inhimillisen turvallisuuden teorian soveltamista käytäntöön. Käsitteen laajuus on samalla kuitenkin mahdollisuus. Se tarjoaa viitekehyksen turvallisuuden holistiseen tarkasteluun ja työkaluja maailman kokemisen ja sen moninaisten vuorovaikutusyhteyksien ymmärtämiseen.

Vaikka inhimillisen turvallisuuden käsite nousi tunnetuksi YK:n kautta, sen sisällöllinen perusta juontaa juurensa rauhantutkimukseen sekä kriittiseen ja feministiseen turvallisuustutkimukseen vähintään 1960-luvulle, jolloin feministiset rauhantutkijat painottivat voimaannuttamista voimankäytön sijaan. 1970-luvulla turvallisuuden käsitettä pyrittiin laajentamaan sisällyttämällä siihen ihmisoikeudet ja yhteisöllinen turvallisuus sekä siirtymällä pois valtiokeskeisestä turvallisuusajattelusta. YK:n kautta inhimillisen turvallisuuden käsite on kuitenkin tullut osaksi laajempaa kansainvälistä turvallisuuskeskustelua.  

Turvallisuus ei tarkoita mitään, mikäli se rakentuu toisten turvattomuudelle

YK-yhteys on vaikuttanut siihen, että inhimillisen turvallisuuden käsitettä on käytetty paljon erityisesti kehityskontekstien, katastrofien ja kriisitilanteiden tarkastelussa sekä kriisinhallinnan menetelmien arvioinnissa, jolloin turvattomuus on ymmärretty ensisijaisesti uhkina selviytymiselle. Samoin politiikassa inhimillinen turvallisuus sijoittuu usein ulko- ja kehityspolitiikan piiriin. Esimerkiksi Euroopan unionin turvallisuusstrategia käyttää inhimillisen turvallisuuden käsitettä vain EU:n ulkopuolisia alueita koskevissa yhteyksissä painottaen, että inhimillistä turvallisuutta tulee edistää unionia naapuroivilla alueilla. Vuonna 2003 Amartya Senin johtaman Inhimillisen turvallisuuden komission Human Security Now -raportti lisäsi YK:n määritelmään inhimillisestä turvallisuudesta vapauden elää arvokasta elämää (freedom to live in dignity). Tämä lisäys vahvisti inhimillisen turvallisuuden ja ihmisoikeuksien välistä yhteyttä sekä käsitteen emansipatorista luonnetta.

Feministisen turvallisuustutkimuksen tapaan myös inhimillinen turvallisuus ottaa huomioon erilaiset elämänalueet ja mahdollistaa turvallisuuden tarkastelun osana arkipäiväistä elämää. Inhimillisen turvallisuuden tutkimus onkin usein turvallisuuden perustan pohdintaa: millaiset asiat saavat meidät kokemaan turvallisuutta tai turvattomuutta ja miten turvallisuutta voidaan vahvistaa?

Maapallon jokaisella ajattelevalla oliolla on omanlaisensa ajassa ja tilassa sekä sosiaalisissa vuorovaikutuksissa muuttuva turvallisuusprioriteettien järjestyksensä, johon vaikuttavat muun muassa ikä, sukupuoli, yhteiskuntaluokka, etnisyys, uskonto ja elämänkokemukset sekä persoonallisuus. Vaikka yksittäisen henkilön turvallisuuteen liittyvät kokemukset muodostuvat näiden moninaisten ja toisiinsa limittyvien kulttuuristen kategorioiden kautta kompleksisissa vuorovaikutussuhteissa, turvattomuuden kokemisen syyt jaetaan usein toisten yksilöiden tai ryhmien kanssa.

Inhimillisen turvallisuuden tutkimukseen liitetään voimakkaasti ajatus turvattomuuden paljastamisesta, ja sen päämääränä pidetään ihmisten sosiaalisen ja psykologisen hyvinvoinnin turvaamista. Inhimillisen turvattomuuden kokemusten kautta voidaan lähestyä erilaisia turvattomuutta aiheuttavia ilmiöitä, mahdollisten uhkien ulottuessa poliittisesta sorrosta puutteelliseen terveydenhuoltoon ja ilmastonmuutoksen aiheuttamista haasteista köyhyyteen sekä mahdollisuuksien puutteeseen. Inhimillisen turvallisuuden vahvuus perustuukin erilaisten yksilökokemuksista muodostuvien turvattomuuden todellisuuksien paljastamiseen ja turvattomuutta aiheuttavien tekijöiden keskinäisyhteyksien löytämiseen.
Turvallisuuteen liittyy aina valta-asetelmia, mitä tekee turvallisuudesta poliittista. Erilaisten ryhmien turvallisuus ja turvattomuus pääsevät politiikan agendoille eri tavoin. Tavoiteltaessa yhden turvallisuutta asetetaan toinen helposti haavoittuvampaan asemaan. Feminististä turvallisuustutkimusta edustavan Judith Ann Ticknerin mukaan turvallisuus ei tarkoita mitään, mikäli se rakentuu toisten turvattomuudelle. 

Inhimillisen turvallisuuden tutkimus pyrkii nostamaan turvallisuusagendalle päätäntävallasta kaukana olevien ryhmien turvattomuuden kokemuksia. Tutkimalla marginaalissa elävien ryhmien kokemuksia ja erilaisten kulttuuristen kategorioiden vuorovaikutusta näiden kokemusten muodostumisessa voidaan saada monipuolisempi kuva siitä, mitä kaikkia ominaisuuksia turvalliselta ympäristöltä vaaditaan.

Inhimillisen turvallisuuden merkitys koventuvien arvojen ajassa

Keskinäisriippuvuudet kuvaavat hyvin globalisoitunutta maailmaa. Esimerkiksi Euroopan turvallisuus on riippuvainen sitä ympäröivien alueiden turvallisuudesta ja päin vastoin. Siksi olisi tärkeää, että turvallisuusteot tähtäisivät kaikkien turvallisuuden lisäämiseen harvojen turvallisuuden priorisoimisen sijaan.
​
Inhimillisen turvallisuuden arvo tulee esiin juuri aikana, jolloin erilaiset turvallisuushaasteet aiheuttavat painetta tarttua kovan turvallisuuden keinoihin. Siinä missä kovan turvallisuuden keinovalikoima koostuu pakotteista ja sääntöjen tiukentamisesta sekä viime kädessä aseisiin tarttumisesta, inhimillisen turvallisuuden työkaluilla pyritään uhkien ennaltaehkäisemiseen ja pitkän tähtäimen yhteistyöhön. Haluammeko rakentaa tulevaisuuden turvallisuutta muurein, piikkilanka-aidoin ja asein? Voisiko pelon politiikalle ja väkivallan kulttuurille löytää kestävämpiä vaihtoehtoja, joissa yhden turvallisuus ei merkitsisi toisen turvattomuutta?  
 
Lähteet:
Brauch, Hans Günter (2005): Threats, Challenger, Vulnerabilities and Risks in Environmental and Human Security. SOURCE. “Studies of the University: Research, Counsel, Education”. United Nations University. Institute of Environmental and Human Security. No. 1/2005.
Buzan, Barry (1991): People, States and Fear: An Agenda for International Security Studies in the Post-Cold War Era. Second edition. Hertfordshire: Harvester Wheatsheaf.
Herz, John (1950): Turvallisuusongelma:
Heusala, Anna-Liisa (2011): Kokonaisturvallisuus ja inhimillinen turvallisuus yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa. Tiede ja Ase. Turunen, I. (toim.). Helsinki: Suomen Sotatieteellinen Seura, Vol 69, 96–111.
Kerkkänen, Ari (2014): The Collapse of the Security Paradigm in Syria. The Human Security Perspective. The Finnish Institute of International Affairs (FIIA) https://storage.googleapis.com/upi-live/2017/01/wp79.pdf
Mekri, Maria (2018): Maailmaa on vaikea pelastaa, koska laitamme rahamme väkivaltaan. Politiikasta.fi        -verkkojulkaisu. Miksi maailma on niin vaikea pelastaa -sarja 18.12.2018. https://politiikasta.fi/maailmaa-on-vaikea-pelastaa-koska-laitamme-rahamme-vakivaltaan/
Poku, K. Nana (2010): Globalization, Development and Security. Teoksessa Alan Collins (toim.) Contemporary Security Studies. Second edition. Oxford: Oxford University Press. 
Sumari, Laura (2016): Turvassa maailmalla? Suomalaisten vaihto-opiskelijoiden käsityksiä ja kokemuksia turvallisuudesta. Master’s Thesis. Area and Cultural Studies. Department of World Cultures. University of Helsinki: Helsinki. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/166103/Sumari_Laura_Pro%20gradu_2016.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Tickner, Judith Ann (1992): Gender in International Relations: Feminist Perspectives on Achieving Global Security. New York: Columbia University Press.
Wibben, Annick T.R. (2011): Feminist Security Studies. A narrative approach. New York: Routledge.
Williams, Paul (2008): Security studies: An Introduction. London − New York: Routledge.
 

Kuvaus tekstistä:
Turvattomuuden tunteen lisääntyminen on johtanut niin sanotun kovan turvallisuuden suosion kasvuun. Turvallisuuteen liittyvien käytäntöjen tiukentamisessa piilee kuitenkin se vaara, että ne lisäävät yksien turvallisuutta toisten turvallisuuden kustannuksella. Turvallisuutta voidaan vahvistaa myös esimerkiksi yhteistyöhön, turvattomuuden ennaltaehkäisyyn ja parempaan vuorovaikutukseen tähtäävien toimintatapojen kautta. Tässä tekstissä esiteltävä inhimillisen turvallisuuden käsite tarjoaa työkaluja kestävän, erilaiset ihmiset ja elämäntilanteet huomioivan turvallisuuden rakentamiseen.