ARTIKKELI 1/2021 #wisewords

Siina Lepola-Lång on ekonomi ja hallintotieteiden maisteri Tampereen yliopiston Peace, Mediation and Conflict Research -ohjelmasta. 

Nopeasti muuttuva toimintaympäristö haastaa perinteisen turvallisuusjohtamisen
 
Turvallisuusuhkien ja niiden vaikutusten tunnistaminen on entistä vaikeampaa, mikä tekee turvallisuusjohtamisen toimintaympäristöstä monimutkaisen. Kansainväliset megatrendit, kuten esimerkiksi ilmastonmuutos, kansainvälisen politiikan muutokset ja tällä hetkellä koronaepidemia heijastuvat kansalaisten hyvinvointiin ja turvallisuuteen, ja sitä kautta valtionhallinnon ja kolmannen sektorin organisaatioihin. Voidaankin todeta, että yhteiskuntiin kohdistuvat uhat ovat yhä useammin globaaleja ja niiden vaikutuksia on entistä vaikeampaa ennakoida.
 
Pro gradu -tutkielmani Johtaminen muuttuvassa turvallisuusympäristössä hyväksyttiin Tampereen yliopistossa hallintotieteiden tiedekunnassa kesäkuussa 2020. Pari vuotta aiemmin työtä aloittaessani en olisi voinut aavistaa, kuinka ajankohtainen aihe on valmistumishetkenä. Koronapandemia on saanut koko maailman varpailleen ja noussut yhdeksi keskeiseksi turvallisuusuhaksi.
 
Tutkimuskysymykseni keskittyivät siihen, miten johtaa muuttuvassa ja monimutkaisessa turvallisuusympäristössä ja miten parantaa nykyisiä johtamiskäytäntöjä ja -malleja. Teoriana hyödynsin kompleksisuusteoriaa ja laajaa turvallisuuskäsitystä. Keräsin aineiston haastattelemalla valtionhallinnon ja kolmannen sektorin palveluksessa työskenteleviä turvallisuusjohtajia ja turvallisuuden asiantuntijoina. Yhteensä 13 asiantuntijaa kahdestatoista eri organisaatiosta antoi haastattelun tutkielmaani.
 
Monimutkaisessa ja vaikeasti ennakoitavassa toimintaympäristössä johtamiselta edellytetään uudenlaisia ominaisuuksia. Näitä ovat esimerkiksi joustavuus, ennakointi, varautuminen ja verkostojen hyödyntäminen. Varautuminen tarkoittaa varotoimenpiteiden suunnittelua poikkeustilanteiden varalta, mutta kuten viime vuosi on osoittanut, se voi olla vaikeaa. Koronapandemia onkin esimerkki niin kutsutusta mustasta joutsenesta - odottamattomasta ja erittäin epätodennäköisestä tapahtumasta, jolla on valtavat vaikutukset.
 
Turvallisuusuhkien ennakoimattomuus puolestaan vaikeuttaa päätöksentekoa ja turvallisuusjohtamista. Esimerkiksi kaaosteorian (Chaos theory) mukaan voidaan ajatella, että turvallisuusympäristö itsessään on monimutkainen ja sisältää niin kutsuttuja viheliäitä ongelmia (wicked problems), joita on vaikea ratkaista.
 
Johtamisen tulee mukautua toimintaympäristön muutoksiin
 
Useat johtamisen tutkijat ja asiantuntijat väittävät, että johtamisen mallit ovat osittain vanhentuneita ja perustuvat perinteisiin byrokraattisiin ja mekaanisiin organisaatiomalleihin (esimerkiksi Schneider & Somers, 2006). Näin ollen monimutkaisuusteoria (Complexity theory) on viime aikoina saanut enemmän painoarvoa organisaatioiden johtamisen kehittämisessä. Teorian mukaan monimutkaisuuden voittamiseksi tarvitaan lisää monimutkaisuutta, myös organisaatioiden tasolla. Organisaatioilta vaaditaan sopeutumiskykyä, vankkaa tietopohjaa ja oppimista perinteisen valvonnan ja tehokkuuden sijaan.
 
Tutkimukseni tuloksissa nousi esiin, että turvallisuusjohtamisen tulee kehittyä vastaamaan paremmin muuttuvaa toimintaympäristöä. Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Maailman tapahtumat tulevat lähelle ja perinteiset toimintatavat eivät riitä. Esimerkiksi verkossa tapahtuvat hyökkäykset, informaatiovaikuttaminen ja terrorismin uhka ovat lisääntyneet.
 
Tilanteeseen vastaamiseksi johtamiskäytäntöjä pitäisi kehittää entistä mukautuvampaan suuntaan ja antaa enemmän vastuuta verkostoille ja alaisille. Turvallisuusjohtamisessa tarvitaan uusia koulutusmalleja, jotka keskittyvät ennakointiin ja pitkän aikavälin arviointeihin. Tutkimustulokseni puhuvat myös yhteistyön, verkostojen ja mukautuvan johtajuuden (adaptive leadership) puolesta. Turvallisuusjohtaminen tulee ottaa osaksi organisaatioiden päivittäistä toimintaa ja luopua erillisistä saarekkeista. Tarvitaan myös pitkän tähtäimen tulevaisuuden visioita. Monimutkaisuus tulee hyväksyä osana toimintaympäristöä, mutta monimutkaisuutta voidaan vähentää tiettyjen käytäntöjen avulla. Näitä ovat esimerkiksi varautuminen, koulutus, tiedon jakaminen ja herkkyys toimintaympäristön muutoksille.
 
Mitä haastavampi tilanne, sitä enemmän johtamisen merkitys korostuu, sillä se on tärkein työkalu monimutkaisuuden hallinnassa. Organisaatioiden tulisi keskittyä häiriöiden sietokyvyn ylläpitämiseen, sillä tilanteita ei voi täysin hallita. Monimutkaisuus täytyy hyväksyä toimintaympäristön yhdeksi ominaisuudeksi, koska sitä esiintyy kaikkialla. Keskeistä on kyky nähdä myös oppimisen ja kehityksen mahdollisuudet haastavissa tilanteissa. Eräs kokenut turvallisuusjohtaja kiteytti asian osuvasti: ” Turvallisuusjohtajilla saattaa olla heikkous etsiä pysyvää täydellistä turvallisuusratkaisua maailmassa, jossa heidän pitäisi pystyä surffaamaan riskien päällä ja hallitsemaan suurta merta."
 
Linkki tutkimukseen: https://trepo.tuni.fi/handle/10024/121172