”UN Peacekeeping helps countries navigate the difficult path from conflict to peace. We have unique strengths, including legitimacy, burden sharing, and an ability to deploy troops and police from around the world, integrating them with civilian peacekeepers to address a range of mandates set by the UN Security Council and General Assembly.” – YK https://peacekeeping.un.org/en

YK:n ensimmäinen varsinainen rauhanturvaoperaatio perustettiin Suezille marraskuussa 1956. Joukko oli varsin suosittu ja kiinnostuksensa ilmaisseista 24 valtiosta valittiin mukaan 11, Suomi mukaan luettuna. Suomen rauhanturvaamisen historiaa tutkinut Jukka Pesu kirjoitti väitöskirjassaan vuonna 2020, että Suezin operaation aikana YK:ssa luotiin ”uutta tapaa vastata kansainvälisiin kylmän sodan kriiseihin”. Suezin monikansallinen joukko-osasto UNEF vei YK:ta kohti sen peruskirjassa kaavailtua roolia kansainvälisessä politiikassa. Sittemmin toiminta kehittyi ja laajeni. Suomi oli aktiivisesti mukana alusta asti ja vuosina 1988–1990 suomalaisten rauhanturvaaminen ”eli aallonharjalla”. YK:n rauhanturvaamiselle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1988.

Nykyisin YK toteaa rauhanturvaamisen osoittautuneen toimivaksi työkaluksi auttaa maita konfliktista kohti rauhaa. Rauhanturvaamisen vahvuuksiin kuuluu legitimiteetti, vastuunjako ja kyky ylläpitää ja integroida joukkoja siviilitoimiin monitahoisen työn edistämiseksi. Toimintaa ohjaavat kolme perusperiaatetta: osapuolten suostumus, puolueettomuus ja voimankäytön säännöt. Moniulotteiset operaatiot ylläpitävät rauhaa ja turvallisuutta ja voiva tukitoimena helpottaa ja tukea poliittisia prosesseja, suojella siviilejä, avustaa aseistariisunnassa ja yhteiskunnan vakauttamisessa sekä edistää ihmisoikeuksia ja auttaa oikeusvaltion palauttamisessa.
​
Vuonna 2021 YK:n rauhanturvaoperaatiossa toimi 246 suomalaista rauhanturvaajaa. Suurimmillaan panostus oli Libanonin UNIFIL-operaatiossa, jossa toimi 215 suomalaista, heistä kymmenen naisia. Lisäksi Suomi osallistuu Etelä-Sudanin operaatioon (UNMISS), vakautusoperaatioon Malissa (MINUSMA), rauhanturvajoukkoihin Kyproksella (UNFICYP), Lähi-idän rauhanvalvontajärjestöön (UNTSO) ja avustusoperaatioon Somaliassa (UNSOM). Suomalaisten joukko sisältää sotilaallisia tarkkailijoita, sotilashenkilöstöä ja poliiseja. Suomalainen poliisi Satu Koivu toimii UNFICYP:issa poliisikomponentin päällikkönä. Vuonna 2021 YK:n rauhanturvaoperaatioiden apulaispääsihteeri Jean-Pierre Lacroix kiitti erikseen Suomea tuesta YK:n rauhanturvaamiselle sekä suomalaista sotilas- ja poliisihenkilöstöä heidän palveluksestaan ja uhrauksistaan.
 
Lähteet:
Suomi, rauhanturvaaminen ja kylmä sota 1956–1990: Rauhanturvaaminen osana Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä YK-politiikkaa. Väitöskirja Turun yliopistossa. Jukka Pesu. (2020) https://www.utupub.fi/handle/10024/150750
YK-liitto: https://www.ykliitto.fi/yk-teemat/rauha-ja-turvallisuus/rauhanturvaaminen
YK Information Center: https://unric.org/fi/yk-kiittaa-suomea-rauhanturvaamisesta/
YK rauhanturvaaminen: https://peacekeeping.un.org/en
YK:n rauhanturvaoperaatiot: https://www.unmissions.org/

Euroopan unionin jäsenmaat allekirjoittivat niin kutsutun Lissabonin sopimuksen viisitoista vuotta sitten, torstaina 13. joulukuuta vuonna 2007. Lissabonin sopimuksella pyrittiin selkeyttämää EU:n päätöksentekoa ja muuttamaan eri toimielinten tehtäviä ja rooleja vastaamaan laajentuvan unionin tarpeita. Suomessa eduskunta hyväksyi sopimuksen kesäkuussa 2008 ja unionissa sopimus tuli voimaan joulukuun alussa vuonna 2009. Tässä sopimuksessa määrättiin myös nykyisen YTPP:n (eng. CSDP, Common Security and Defence Policy) kehyksestä ja selvennettiin siihen liittyvien toimielinten rooleja.

”EU:n yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka kattaa EU:n puolustuksen ja kriisinhallinnan, johon kuuluu muun muassa jäsenvaltioiden välinen puolustusyhteistyö ja puolustuksen koordinointi. YTPP on erottamaton osa unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, ja se on EU:n sisäisten poliittisten ja sotilaallisten rakenteiden perusta ja mahdollistaa sotilas- ja siviilioperaatiot unionin ulkopuolella.” – Euroopan parlamentti, 2021.

Yksi näkyvimmistä ja tärkeimmistä YTPP:n ilmentymistä ovat unionin kriisinhallintaoperaatiot. EU:n ulkosuhdehallinto kuvailee verkkosivuillaan, että YTPP:n puitteissa EU:lla on ollut merkittävä rooli rauhanturvaoperaatioissa, konfliktien ehkäisyssä ja kansainvälisen turvallisuuden vahvistamisessa. Tämä on myös olennainen osa unionin kokonaisvaltaista lähestymistapaa kriisinhallintaan. Tällä hetkellä lähes 4000 miestä ja naista toimii eri tehtävissä maailmalla luomassa rauhaa, vakautta ja turvallisuutta, ja käynnissä on 18 YTPP-operaatiota (CSDP missions), joista 11 on siviilioperaatioita ja 7 sotilasoperaatioita. Ensimmäiset EU-operaatiot osana YTPP:tä käynnistettiin vuonna 2003 ja siviili- sekä sotilasosaamista on sittemmin hyödynnetty yli 37 operaatiolla mandaattinaan tukea, kouluttaa ja vahvistaa kriisialueiden yhteiskunnallisia toimintoja.

Suomi on osallistunut aktiivisesti EU:n siviili – ja sotilaalliseen kriisinhallintaan. Siviilikriisinhallintaoperaatioihin lähtee Suomesta vuosittain noin 130 henkilöä. Lisäksi Suomi lähettää vuosittain tarkkailijoita EU:n vaalitarkkailuoperaatioihin. EU-puheenjohtajakaudellaan 2019 Suomi totesi tukevansa EU:n kriisinhallinnan kehittämistä.

Vuodesta 2020 EU on pyrkinyt määrittelemään ja valmistelemaan YTPP:n uudistustarpeita ja tavoitetasoa. Näin EU pyrkii vastaamaan ajan haasteisiin ja unionin tarpeeseen toimia myös turvallisuuden takaajana. Muuttunut globaali turvallisuustilanne ja Euroopassa käytävä sota ovat asettaneet uusia haasteita EU:lle ja unionissa on pohdittava, kuinka näihin voidaan vastata. Keskellä kriisiä EU on pyrkinyt löytämään yhteisen linjan ja vastannut Venäjän toimiin Ukrainassa esimerkiksi pakottein.
 
Lähteet:
EU External Action: https://www.eeas.europa.eu/eeas/missions-and-operations_en
Euroopan parlamentti: https://www.europarl.europa.eu/factsheets/fi/sheet/159/yhteinen-turvallisuus-ja-puolustuspolitiikka
Suomen EU-puheenjohtajuus 2019-sivusto: https://eu2019.fi/taustoitukset/sotilaallinen-ja-siviilikriisinhallinta
Ulkoministeriön Eurooppatiedostus.fi: https://eurooppatiedotus.fi/2010/04/27/lissabonin-sopimus-2/

WISE tarjoaa laajan ja inhimillisen turvallisuuden koulutusta. Korkeatasoisen koulutuksen lisäksi WISE järjestää vuosittain asiantuntijaseminaareja eri aihepiireistä. WISE edistää koulutus- ja seminaaritoiminnallaan turvallisuuspoliittista keskustelua nostaen esiin turvallisuuden eri teemoja ja ulottuvuuksia. WISEn koulutus- ja seminaaritoimintaan kuuluu sekä vuosittain järjestettäviä, säännöllisiä tapahtumia kuin myös eri aihepiireihin sidottavia yksittäisiä hankkeita.

Yksi WISEn näkyvimmistä ja tunnetuimmista tapahtumista on korkealaatuinen ja perinteikäs syksyllä järjestettävä Turvallisuuspoliittinen akatemia. Sitä on järjestetty jo vuodesta 2010, aluksi WISEn edeltäjän KATUn toimesta. Turvallisuuspoliittisissa akatemioissa kokonaisvaltaisesta kriisinhallinnasta, rauhasta ja turvallisuudesta kiinnostuneet pääsevät kuulemaan alan korkeatasoisten asiantuntijoiden luentoja sekä verkostoitumaan keskenään ja tutustumaan toisiinsa. Akatemioiden kesto on vaihdellut muutamasta päivästä päivään. Koronapandemian ensimmäisinä vuosina se järjestettiin etänä. Akatemiaan osallistuu vuosittain 40–60 kiinnostunutta.

Turvallisuuspoliittisessa akatemiassa on pyritty vastaamaan ajankohtaisiin kysymyksiin. Vuonna 2022 korkealaatuista ohjelmaa taustoitti Euroopan muuttunut tilanne. Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainaan on heikentänyt vakautta ja turvallisuutta merkittävästi ja nyt pohditaan, kuinka Euroopan turvallisuutta voisi vahvistaa? Suomi ja Ruotsi ovat muuttaneet perinteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa ja ovat askeleen päässä Naton jäsenyydestä. Mitä jäsenyys merkitsee Suomelle ja Natolle? Sodalla on myös valtavia globaaleja seurauksia, mm. se on aiheuttanut kansainvälisen ruokakriisin, josta kärsitään eri puolilla maailmaa. Samaan aikaan monet muut nopeasti etenevät kriisit pahentavat miljoonien ihmisten elinoloja kaikkialla maailmassa. Mitä voidaan ja pitäisi tehdä?

WISEssä on pidetty tärkeänä, että akatemian osallistujakunta on monitaustaista ja mukana on erilaista osaamista, eri-ikäisiä ja erilaisista asioista kiinnostuneita. Akatemia tuo yhteen saman pöydän ääreen erilaisia ihmisiä, jotka voivat oppia toisiltaan, käydä keskustelua ja löytää yhdessä uusia näkökulmia. Yhdessä olemme enemmän.

”Digital technologies can bring significant efficiencies and opportunities to the mediation effort. At the same time, the dual use nature of digital technologies also means that their use can present important risks. Understanding these risks allows mediators to better leverage the opportunities of digital technologies.” – YK Digital Toolkit rauhanvälittäjille

Uudet ja jatkuvasti kehittyvät teknologiat tarjoavat turvallisuuden ja rauhan uralle niin haasteita kuin mahdollisuuksiakin. Usein puhutaan kyberuhkista, informaatiovaikuttamisesta, vihapuheesta ja teknologiariippuvuuden aiheuttamista uhkista ja riskeistä. Sosiaalinen media toimii vallankäytön ja propagandan levittämisen välineenä. Samalla se tarjoaa myös mahdollisuuksia. Teknologia on osa maailmaa ja voi olla tärkeässä roolissa myös kriisinhallinnan kentällä.

Ulkoministeriön nettisivuilla todetaan, että ”teknologioiden, kuten sosiaalisen median, big datan ja tekoälyn, arvioidaan voivan edesauttaa konfliktinehkäisyn ja -ratkaisun tehokkuutta huomattavasti”. Datan kerääminen voi auttaa analyysien laatimisessa ja teknologian avulla voidaan saavuttaa laajemmin ihmisiä, kuten marginalisoituneita ihmisryhmiä. Teknologia, kuten sosiaalinen media, on ollut myös vipuvartena yhteiskunnallisiin muutoksiin esimerkiksi Lähi-idässä.

Teknologia on kuitenkin keino tuoda ihmisiä yhteen, etäisyyksienkin päästä, kuten koronapandemian aikana huomattiin. Se on mahdollisuus osallistaa paikallisia ja esimerkiksi ihmisiä, joita kielimuuri estää osallistumasta prosesseihin. WISEn mentorointiohjelmasta kertovassa julkaisussa mentori Päivi Nikander pohti, että teknologia on yksi Suomen vahvuuksista, joita olisi hyvä saada mukaan enemmän mukaan kriisinhallintaan.

Jo nyt lennokkeja, älypuhelimia ja satelliittitietoa käytetään monipuolisesti siviili- ja sotilaallisessa kriisinhallinnassa sekä rauhanvälityksessä. CMI:n vs. toiminnanjohtaja Hanna Klinge totesi vuonna 2020, että Suomella olisi osaamista näiden teemojen parissa. Tuolloin ”PeaceTech” eli rauhanteknologia on nouseva trendi kansainvälisen konfliktinratkaisun kentällä. Klingen mukaan suomalaisella osaamisella teknologian ja rauhanvälityksen kentillä olisi mahdollistaa vaikuttaa PeaceTechin kehityksessä. YK on 2020-luvulla kehittänyt rauhanvälittäjille apuvälineen Digital Toolkit, joka sisältää esimerkiksi työkaluja vuorovaikuttamiseen konfliktin osapuolten kanssa. Näiden työkalujen ja PeaceTechin kehitys on kuitenkin hidasta ja alkutekijöissään. Teknologioiden kehitys vaatii (kuten niin moni muukin menestystarina) ”monenlaisen osaamisen yhdistämistä ja monialaista yhteistyötä.” Se tarvitsee myös uusia foorumeja, jotta kehittäjät, osaajat, yritykset ja tutkijat löytävät toisensa.

Näiden uusien näkökulmien ja toimijoiden, kuten koodaajien, insinöörien ja yksityisten yritysten mukaan tuominen on osa nykyaikaista ja entistä kokonaisvaltaisempaa kriisinhallintaa.
 
Lähteet:
CMI - Martti Ahtisaari Peace Foundation: https://cmi.fi/fi/2020/09/21/digitalisaatio-uudet-teknologiat-ja-rauhanvalitys-mika-rooli-suomelle-rauhanteknologioiden-kehittajana/
Ulkoministeriö: https://um.fi/rauhanvalitys
YK:n Digital Toolkit: https://peacemaker.un.org/digitaltoolkit
 

 
”Ihmisoikeudet ovat kaikille ihmisille kuuluvia perustavanlaatuisia oikeuksia, jotka on turvattu kansainvälisissä sopimuksissa. Ne on saatettu voimaan valtionsisäisesti ja ne velvoittavat Suomea kansainvälisoikeudellisesti. Ihmisoikeudet tulee ymmärtää myös ihmiskunnan yhteisinä arvoina, jotka velvoittavat moraalisesti kaikkia yhteiskunnan toimijoita.” – Ihmisoikeukeskus.fi

Joulukuun 10. päivänä vietetään YK:n ihmisoikeuksien päivää. Päivän tarkoituksena on muistaa ja juhlistaa oikeuksia, joiden katsotaan kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa kuuluvan jokaiselle ihmiselle. Samalla muistutetaan jokaisen velvollisuuksista ja vastuusta ihmisoikeuksien edistämiseksi.

Kymmenes joulukuuta vuonna 1948 YK:n yleiskokous hyväksyi ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen. Ihmisoikeuksien edistäminen ja suojeleminen ovat YK:n keskeisiä tehtäviä. Samoin monet muut kansainväliset ja kansalliset järjestöt pyrkivät turvaamaan kansalaisille ihmisoikeuksien ja perusvapauksien toteutumisen. Nämä oikeudet ovat yleismaailmallisia, jakamattomia ja toisistaan riippuvaisia. Niiden katsotaan kuuluvan kaikille kaikissa paikoissa ja kaikkina aikoina. Niihin kuuluvat esimerkiksi ajatusten, omantunnon ja uskonnon vapaus, mielipiteen- ja sananvapaus ja oikeus elämään.

”YK:ssa on hyväksytty yhdeksän ihmisoikeussopimusta. Kun mukaan lasketaan sopimusten lisäpöytäkirjat, kansainvälisiä sopimuksia on yhteensä 18. Näillä asiakirjoilla turvataan ihmisoikeuksina noin 40 perusoikeutta, jotka kuuluvat jokaiselle ihmiselle, kaikkialla maailmassa.” – Ihmisoikeusliitto https://ihmisoikeudet.net/yleisesti/lyhyesti-nykytilasta/

YK:n ihmisoikeussopimuksista Suomi on allekirjoittanut ja ratifioinut muun muassa yleissopimukset kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamisesta, kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamisesta, lasten oikeuksista ja vammaisten henkilöiden oikeuksista. Samoin Suomi on ratifioinut ja allekirjoittanut esimerkiksi taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan yleissopimuksen ja kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen. Nämä sopimukset velvoittavat valtiota oikeudellisesti.

Ihmisoikeuksien voidaan katsoa olevan myös jaettuja arvoja, jotka velvoittavat moraalisesti yhteiskunnan toimijoita. Yleismaailmallisina ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. Perustavanlaatuisina ne ovat erityisen tärkeitä. Luovuttamattomina ihmisoikeuksia ei voi voi ottaa tai luovuttaa pois. Ihannetilanteessa nämä oikeudet toteutuvat kaikkien kohdalla kokonaisuudessaan, mutta tämä ei toteudu vielä yhdessäkään maailman maassa. Siihen vaikuttavat esimerkiksi poliittinen tahto ja resurssit sekä voimavarat. Myös monet valvontamekanismit toimivat liian vähillä resursseilla. Oikeuksien edistämiseen ja toteutumiseen tarvitaan tahtoa sekä ruohonjuuritason ja ylempien rakenteiden aktiivista toimintaa yhdessä.

Lähteet:
YK-liitto: https://www.ykliitto.fi/tapahtumat/yk-paivat/ihmisoikeuksien-paiva
Ihmisoikeuskeskus: https://www.ihmisoikeuskeskus.fi/ihmisoikeuskoulutus/tietoa-ja-materiaaleja-teemoitta/ihmisoikeuksien-paiva-10-12/#:~:text=Vuosittain%2010.,my%C3%B6s%20oikeuksien%20mukana%20tuomista%20velvollisuuksista.
Ihmisoikeuskeskus: https://www.ihmisoikeuskeskus.fi/ihmisoikeudet/perus-ja-ihmisoikeudet-suomessa/
Ihmisoikeusliitto: https://ihmisoikeudet.net/yleisesti/ 
Ulkoministeriö: https://um.fi/yk-n-voimassa-olevat-ihmisoikeussopimukset
​

Pelastakaa Lapset ry ja WISE järjestävät tänään 9.12.2022 yhdessä seminaarin, joka käsittelee lasten asemaa konflikteissa.
Lue lisää: https://www.pelastakaalapset.fi/tapahtumat/lapset-konflikteissa-seminaari/

”Lapsia koskevien kansainvälisten säännösten ja lapsen edun periaatteen taustalla vaikuttaa lasten erityinen haavoittuvuus. Lapsella on rajalliset mahdollisuudet tuoda omia näkökulmiaan esille ja vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin ja toimintaan. Tähän vaikuttavat esimerkiksi lapsen kehitysaste, riippuvaisuus aikuisista ja äänioikeuden puuttuminen.” – Pelastakaa Lasten Lapset kriiseissä -selvitys (2021)

Lapset, kaikki alle 18-vuotiaat, kuuluvat konflikteissa ja kriiseissä kaikkein haavoittuvimpiin ryhmiin. Lasten tarpeet ovat erilaisia kuin aikuisten, lapset ymmärtävät tapahtumia eri tavalla kuin aikuiset ja lapset ovat alttiimpia ympäristön haitallisille muutoksille. Lasten haavoittuvuuteen liittyy kehitysvaiheille tyypillisten psykologisten tekijöiden lisäksi rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin sekä riippuvuus aikuisista ympärillään. Siksi on tärkeää, että lapset osattaisiin huomioida erityisryhmänä kriisitilanteissa. Kriiseillä on lähes aina vaikutuksia lapsiin ja perheisiin, joiden tukeminen on myös tärkeää. Kansainvälisesti lapset ja muut haavoittuvat ryhmät on jo pitkään tunnistettu erityistä huomiota vaativiksi mm. katastrofiriskien hallinnassa.

Pelastakaa Lasten ”Lapset kriiseissä” -selvityksessä (2021) todetaan, että lasten ja perheiden haavoittuvuuden ja erilaisten tarpeiden tunnistaminen vaatii toimijoiden välistä dialogia, yhteistyötä ja kentällä olevan monipuolisen osaamisen hyödyntämistä kansainvälisesti ja kotimaassa: ”Kokonaisturvallisuuden kehittämiseen kuuluukin eri toimijoiden mahdollisuuksien ja näkökulmien monipuolinen tunnistaminen ja huomioiminen. Näin kasvatetaan kattavaa kriisinkestävyyttä.” Tässä kaikilla yhteiskunnan toimijoilla on roolinsa. Dialogin ja yhteistyön avulla voidaan lisätä eri toimijoiden tietoisuutta lasten ja muiden haavoittuvien ryhmien tarpeista. Näin turvallisuuskeskusteluun saataisiin uusia näkökulmia ja opittaisiin huomioimaan eri kysymyksiä.
​
Kansalaisjärjestöillä on kokonaisturvallisuudessa merkittävä rooli, ja esimerkiksi lapsijärjestöt voivat merkittävästi lisätä tietoisuutta lasten tarpeista. WISEn jäsenjärjestöistä Pelastakaa Lapset ja World Vision Suomi työskentelevät lasten oikeuksien ja lasten aseman parantamiseksi kaikkialla maailmassa. Kumpikin antaa esimerkiksi laajaa humanitaarista apua lapsille ja perheille katastrofi- ja kriisitilanteissa useissa eri maissa.
 
Lähteet ja lisäluettavaa:
Lapset kriiseissä – Selvitys lasten haavoittuvuudesta ja asemasta varautumisessa ja häiriötilanteissa. Absetz, Pitkänen, Mikkonen, Viitanen. (2021). https://pelastakaalapset.s3.eu-west-1.amazonaws.com/main/2022/01/28104706/lapset_kriiseissa_selvitys_2021.pdf
Pelastakaa Lapset: https://www.pelastakaalapset.fi/tietoa-meista/keita-me-olemme/
Suomen Punainen Risti: https://www.punainenristi.fi/hae-apua-ja-tukea/henkinen-ensiapu/nain-autat-lasta-tai-nuorta-kriisitilanteessa/
Suomen World Vision: https://www.worldvision.fi/?gclid=EAIaIQobChMIrffb65nn-wIVBJOyCh2HtQmLEAAYASAAEgIu2_D_BwE
UNICEF: https://www.unicef.fi/tyomme/tietoa-unicefista/unicef-jarjestona/

”Konfliktin voivat kestävällä tavalla ratkaista vain sen osapuolet. Pysyviä ratkaisuja väkivaltaisiin konflikteihin saadaan vain vastaamalla niiden taustalla vaikuttaviin poliittisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin kysymyksiin.”  - Ulkoministeriö, um.fi

Rauhanvälitys on tehokas työkalu konfliktin ennaltaehkäisemiseen, hillitsemiseen ja ratkaisemiseen. Pysyviä ratkaisuja saadaan puuttumalla konfliktien taustalla vaikuttaviin poliittisiin, taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin ongelmiin ja rauhanvälityksellä tuetaan kestävää rauhaa luomalla pohjaa näistä vastaavien instituutioiden rakentamiselle. Rauhanvälityksen kautta voidaan vaikuttaa konfliktin taustekijöihin ja tukea eheytymistä pidemmällä aikavälillä.

Teoksessa Rauhanvälitys – suomalaisia näkökulmia (2014) Petter Nissinen ja Anisa Doty totesivat, että rauhanvälityksen suosio konfliktinratkaisun välineenä on kasvanut. Tuolloin se oli määritelty Suomessakin ”keskeiseksi ulko- ja turvallisuuspoliittiseksi prioriteetiksi”. Kirjoittajat muistuttavat, että rauhanvälityskin on lopulta monenkeskistä ja -tasoista, pitkäjänteistä ja ”varsin arkista työtä”, jonka keskeisimmissä rooleissa ovat paikalliset toimijat. Kuten niin monessa toiminnassa, myös rauhan rakennuksessa päästäisiin parempiin tuloksiin, kun eri toimijat ja sektorit ovat tiiviimmin vuorovaikutuksessa keskenään ja vahvistetaan käsitystä eri aloja yhdistävästä identiteetistä ja yhteisistä tavoitteista:
”Paikallisen omistajuuden vahvistamisen hengessä ja arjen työn pyörityksessä haurailla ja konflikteista kärsineillä alueilla työskentelevät eri alojen toimijat keskittyvät helposti omien paikallisten, alueellisten ja kansainvälisten yhteistyöverkostojen luomiseen. Samalla saattaa unohtua, että myös Suomen sisällä tai jopa saman kadun varrella ja yhteisistä toimitiloista saattaa löytyä toisia toimijoita (järjestöjä, rahoittajia, tutkimuslaitoksia, yksityishenkilöitä, diasporayhteisöjä), joiden kokemusten, aluetuntemuksen ja verkostojen jakaminen voisi säästää aikaa ja resursseja ja olla oman toiminnan kannalta todella hyödyllistä.” – Nissinen ja Doty (2014) s. 197–198.

Suomi pyrkii tuomaan rauhanvälityksen kentälle ”täydentävää tukea ja lisäarvoa kestävän ratkaisun löytymiseksi”. Rauhanvälitys on tärkeä osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Parhaimmillaan se on ennaltaehkäisevää diplomatiaa, jonka avulla riidat ratkaistaan ennen kuin ne kärjistyvät konflikteiksi. Ulkoasiainministeriön kumppanuusjärjestöillä CMI – Martti Ahtisaari Peace Foundationilla, Kirkon Ulkomaanavulla ja Suomen Lähetysseuralla on erityisrooli suomalaisessa rauhanvälityksessä.

Keskeistä Suomen rauhanvälitykselle ja rauhan rakentamiselle ovat naisten ja nuorten aseman edistäminen ja osallistumisen tukeminen rauhanprosesseissa. Naisten rooli on merkittävä kestävän rauhan aikaansaamisessa. Heidän pääsynsä neuvottelupöytiin rauhanvälittäjinä ja osana yhteiskuntaa on välttämätöntä. Naiset on nähtävä rauhanprosesseissa ratkaisevina toimijoina, ei pelkästään konfliktien uhreina. Suomi panostaa naisten omistajuuden ja osallistumisen lisäämiseen rauhanprosesseissa YK:n päätöslauselman 1325 "Naiset, rauha ja turvallisuus" mukaisesti.

Suomessa ja Pohjoismaissa toimii myös naisrauhanvälittäjäverkostoja. Suomen naisrauhanvälittäjäverkosto perustettiin ulkoministeriön toimesta vuonna 2015. Siihen kuuluu 16 rauhan ja turvallisuuden johtavaa ammattilaista. Pohjoismaiden verkosto perustettiin niin ikään vuonna 2015 ja siihen kuuluvat pohjoismaiset naisrauhanvälittäjäverkostot. Lisäksi maailmalla toimi alueellisia naisrauhanvälittäjäverkostoja ja vuonna 2019 perustettiin Globaaliallianssi tuomaan yhteen eri toimijoita.

Samalla nuorten omistajuuden ja osallistumisen lisääminen myös tärkeää. Vuonna 2015 YK:n päätöslauselmassa 2250 tunnustettiin nuorten positiivinen ja aktiivinen rooli rauhan ja turvallisuuden alalla. Tätä seuranneet päätöslauselmat vuosina 2018 ja 2020 (2419 ja 2535) kehottavat YK:n jäsenvaltioita ottamaan nuorten tarpeet, näkökulmat, oikeudet ja suojelun tarve huomioon sekä ottamaan heidät mukaan rauhanprosessien kaikkiin vaiheisiin.

Muihin Suomen keskeisiin painopisteisiin kuuluvat uskonnollisten ja perinteisten toimijoiden roolin tukeminen rauhanprosesseissa, vesidiplomatia sekä normatiivinen työ. Lisäksi Suomi pyrkii edistämään uusien teknologioiden hyödyntämistä vuorovaikutuksessa sekä tukemaan eri tavoin konfliktien osapuolten välistä vuoropuhelua. Suomessa on todettu, että vakaampi maailma on kansallinen etu ja siksi esimerkiksi ulkoministeriö tukee rauhanvälitystä. Suomi pyrkii eri toimin auttamaan konfliktien osapuolia tilanteen ratkaisemiseksi ja väkivallan vähentämiseksi. Suomen tavoitteet rauhanvälityksen alalla on määritelty kansallisessa rauhanvälityksen toimintaohjelmassa, minkä lisäksi Suomi tukee alueellisia rauhanvälitystoimia, suomalaisia ja kansainvälisiä rauhanvälitysjärjestöjä.

Ulkoministeriön poliittiselle osastolle 1.10.2020 perustettu  rauhanvälityskeskus vahvistaa Suomen rauhanvälitysosaamista ja -kapasiteettia sekä koordinoi niin ulkoministeriön omaa toimintaa kuin yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. 
 
Lähteet:
Kirkon ulkomaanapu: https://www.kirkonulkomaanapu.fi/mita-teemme/kehitysyhteistyo/rauha/
Rauhanvälitys – suomalaisia näkökulmia. Toim. Petter Nissinen ja Anisa Doty. (2014) https://www.widersecurity.fi/uploads/1/3/3/8/13383775/wise-rauhanv%C3%A4lityssuomalaisian%C3%A4k%C3%B6kulmia_web.pdf
Ulkoministeriö: https://um.fi/rauhanvalitys
Yhdessä enemmän – Kriisien hallintaa kokonaisvaltaisesti. Toim. Roope Siirtola ja Anne Palm. (2018) https://www.widersecurity.fi/uploads/1/3/3/8/13383775/wise-yhdess%C3%A4enemm%C3%A4n%E2%80%93kriisienhallintaakokonaisvaltaisesti_2.pdf

Nobelin rauhanpalkinto jaetaan tällä viikolla 10.12. Ensimmäisen kerran rauhanpalkinto jaettiin samana päivänä 121 vuotta sitten, joulukuussa vuonna 1901. Palkinto kuuluu Alfred Nobelin vuonna 1895 testamentissaan mainitsemiin palkintoihin, joita varten hän luovutti suuren osan omaisuudestaan. Yksi palkinnoista tulisi luovuttaa rauhan eteen tehdystä työstä:  “to the person who shall have done the most or the best work for fraternity between nations, for the abolition or reduction of standing armies and for the holding and promotion of peace congresses”. – The Nobel Prize, nobelprize.org

Rauhanpalkinto on ollut osoitus sen voittaneen henkilön, henkilöiden, kollektiiviin tai organisaation työstä rauhan eteen. Toisaalta sen myöntämisestä vastaavaa Nobel-komiteaa on kritisoitu useaan otteeseen, sillä monet ovat kokeneet, ettei palkinto ole aina noudattanut Nobelin tahtoa tai tarkoitusta. Palkinnon ajatuksena on ollut tukea käytännön rauhantyötä, ei toimia vain tunnustuspalkintona. Tästä huolimatta palkinnolla on ollut myös aitoa merkitystä. Se lisää rauhan eteen tehtävän työn näkyvyyttä ja sillä on rooli esimerkiksi valtioiden ja toimijoiden sitouttamisessa rauhan ja aseistariisunnan eteen tehtävään työhön.

Vuonna 2022 rauhanpalkinto myönnettiin valkovenäläiselle ihmisoikeusaktivisti Ales Biliatskille, venäläiselle ihmisoikeusjärjestö Memorialle ja ukrainalaiselle ihmisoikeusjärjestölle Center for Civil Liberties. Näiden on kuvailtu edustavan kansalaisyhteiskuntaa kotimaissaan, ja kukin on tahollaan pyrkinyt edistämään oikeutta kritisoida valtaapitäviä ja tehnyt töitä kansalaisoikeuksien eteen. Lisäksi palkinnonsaajat ovat dokumentoineet sotarikoksia, ihmisoikeusrikkomuksia ja vallan väärinkäyttöä.

Presidentti Martti Ahtisaari sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2008. Nobel-komitean lausunnon mukaan Ahtisaaren vuosikymmeniä kestäneet ponnistelut kansainvälisten konfliktien ratkaisemiksesi olivat merkittäviä ja Ahtisaaren työ kasvatti kansojen välistä veljeyttä Nobelin hengessä. Ahtisaari toimi lähes koko uransa kansainvälisissä tehtävissä. Vuosina 1989–1990 hän auttoi Namibian itsenäistymisessä ja hänellä oli merkittävä rooli Kosovon konfliktinratkaisuissa vuosina 1999 ja 2005–2007. Ahtisaari perusti vuonna 2000 CMI – Martti Ahtisaari Peace Foundationin, joka on nykyisin yksi maailman johtavista rauhanvälittäjistä. Ahtisaari on yhdessä CMI:n kanssa ollut neuvotelemassa ja edistämässä rauhaa Acehissa vuonna 2005, Irakissa vuonna 2008 ja auttanut konfliktinratkaisussa myös Pohjois-Irlannissa, Keski-Aasiassa ja Afrikassa.
​
Suomalaiset ovat saaneet rauhanpalkinnon myös kollektiivien osana. Vuoden 1988 Nobel myönnettiin YK:n rauhanturvajoukoille ja sen saajiin kuuluivat kaikki ennen myöntämispäivää YK:n rauhanturvajoukoissa palvelleet. Heihin kuuluu lukuisia suomalaisia. Kansainvälinen miinakieltoa ajava verkosto International Campaign to Ban Landmines (ICBL) sai vuorostaan Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1997. Palkintoa oli Oslossa vastaanottamassa suomalainen Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius osana kampanjaa.  Vuonna 2017 palkinnon sai kansainvälinen ydinaseiden kieltämisen puolesta työskentelevä verkosto ICAN. Suomessa verkoston toimintaa koordinoi ICAN Suomi, johon kuuluvat Rauhanliitto, Sadankomitea, Aseistakieltäytyjäliitto, Lääkärin sosiaalinen vastuu, Naiset Rauhan Puolesta, Rauhanpuolustajat, Tekniikka elämää palvelemaan sekä ydinaseriisunnasta kiinnostuneita yksityishenkilöitä.
 
Lähteet ja lisäluettavaa:
CMI -Martti Ahtisaari Peace Foundation https://cmi.fi/fi/martti-ahtisaari/nobelin-rauhanpalkinto/
ICAN: https://www.icanw.org/
ICBL: http://www.icbl.org/en-gb/home.aspx
Maailma.net: https://www.maailma.net/nakokulmat/nobelin-rauhanpalkinto-oikeaan-osoitteeseen
Rauhanliitto: https://rauhanliitto.fi/
Suomen Rauhanturvaajaliitto: https://rauhanturvaajaliitto.fi/
The Nobel Prize: https://www.nobelprize.org/prizes/facts/facts-on-the-nobel-peace-prize/

Itsenäisyysjulistuksen hyväksymisestä eduskunnassa tulee tänään kuluneeksi 105 vuotta. Itsenäisyyden aikana Suomi on kokenut valtavia surunäytelmiä ja kriisejä, jotka elävät kansallisessa muistissa, mutta joista on myös selvitty monin tavoin hyvin. Itsenäistyminen itsessäänkään ei varsinaisesti ollut yksimielinen tai ristiriidaton tapahtuma ja pian sen jälkeen koettiin koko Euroopan mittapuulla hyvin väkivaltainen sisällissota. Poliittinen levottomuus, radikaalioikeiston nousu ja kommunistilait taas kuohuttivat nuorta valtiota 1930-luvun alkupuolella. Mutta tuolloin, kaikista ristiriidoista huolimatta, löytyi tahtoa suojella kehittyvää demokratiaa monien muiden Euroopan valtioiden valitessa toisin. Vuosikymmenen lopulla alkoi toinen maailmansota, jonka kokemukset ovat nousseet Ukrainan tilanteen myötä jälleen esiin.

Nykyisin Suomi on yksi maailman demokraattisimmista, turvallisimmista ja tasa-arvoisimmista maista.  Jo ennen itsenäistymistään Suomi oli edelläkävijä esimerkiksi tasa-arvokysymyksissä. Suomen suurruhtinaskunnassa naiset saivat äänioikeuden ensimmäisten joukossa maailmassa. Kansainvälisessä vertailussa uudistus oli kokonaisuudessaan kattavin maailmassa. Helsingin yliopiston apulaisprofessori Johanna Rainio-Niemi on kirjoittanut itsenäisyyspäivän ja itsenäistymisen muistuttavan, ”etteivät kaikki kansallisen menestystarinan haasteet ole liittyneet ulkoisiin uhkiin vaan myös kysymyksiin siitä, miten kansalaiset ovat osanneet elää yhdessä.” Suomalaisessa yhteiskunnassa ja politiikassa on ollut valmiutta myönnytyksiin ja pyrkimyksiin, joiden kautta hyvinvointia on voitu jakaa laajemmin. Tämä heijastunee myös nykypäivään.

Nyky-yhteiskunta ja ajan muutokset tuovat uusia haasteita, joihin on helpompi vastata hyvillä perustuksilla. Suomen asema ja paikka elää muuttuvassa maailmassa, mutta maa ei ole enää mikään vasta-alkaja. Se voi tuoda kansainväliseen yhteistyöhön paljon omaa osaamista, esimerkiksi yhteiskunnallisesta resilienssistä ja sen edistämisestä, kokonaisturvallisuusajattelusta ja kriisinhallinnasta. Suomalaisiin menestystarinoihin voi lukea suomalaisten ja Suomen valtion menestys rauhanvälityksessä ja kriisinhallinnassa, ja toisinaan puhutaankin Suomen mallista. Suomi on ollut mukana YK:n rauhanturvaoperaatioissa alusta lähtien ja maa on pyrkinyt olemaan aktiivisesti mukana kansainvälisessä sotilaallisessa kriisinhallinnassa. Nykyään Suomi on näkyvästi mukana myös siviilikriisinhallinnassa ja on kokoonsa nähden alan suurvalta. Suomalaisilla on paljon osaajia kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan kaikilla osa-alueilla ja kansainvälisillä kentillä näillä asiantuntijoilla on hyvä maine.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
 
Lähteet:
Eduskunta: https://www.eduskunta.fi/FI/naineduskuntatoimii/kirjasto/aineistot/yhteiskunta/historia/naisten-aanioikeus-110-vuotta/Sivut/historiallinen-tausta.aspx
Politiikasta -verkkolehti: https://politiikasta.fi/muistin-politiikkaa/
Valtioneuvosto: https://valtioneuvosto.fi/-/rauhanvalityksen-merkitys-kasvaa-maailmalla

Joulukuun 5. päivänä vietetään YK:n vapaaehtoistoiminnan päivää. Päivän tarkoitus on juhlistaa vapaaehtoisia ja keinoja, joiden avulla vapaaehtoiset ympäri maailmaa voivat vaikuttaa kestävän kehityksen tavoitteiden edistämiseen ja edistymiseen eri tasoilla paikallisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti.

”Kestävä kehitys on maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet.” – Mitä on kestävä kehitys? Ympäristöministeriö, ym.fi

Kestävän kehityksen edistämiseen pyrkivä kehitysyhteistyö on yksi kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan osa-alueista. Se on käytännön yhteistyötä kehitysmaiden ja muiden yhteistyökumppaneiden, kuten kansainväliset järjestöt ja kansalaisjärjestöt, kanssa kehitystavoitteiden saavuttamiseksi. Se on keino toteuttaa kehityspolitiikkaa, joka tähtää maailmanlaajuisesti köyhyyden vähentämiseen, perusoikeuksien toteutumiseen ja kestävän kehityksen edistämiseen. Kestävää kehitystä voidaan taas kuvailla ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi maapallon kantokyvyn rajoissa.

Kehityspolitiikka on tärkeä osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Suomen kehityspolitiikan päämääränä on köyhyyden ja eriarvoisuuden poistaminen sekä kestävän kehityksen edistäminen. Suomi painottaa toiminnassaan neljää osa-aluetta: naisten ja tyttöjen oikeudet ja asema; kehitysmaiden talouksien kehittyminen työpaikkojen, elinkeinojen ja hyvinvoinnin lisäämiseksi; yhteiskuntien demokraattisuus ja toimintakyky sekä ruokaturva, veden ja energian saatavuus ja luonnonvarojen kestävä käyttö. Kehityspolitiikalla autetaan löytämään ratkaisuja myös muihin globaaleihin haasteisiin kuten ilmastonmuutokseen.

Suomi on sitoutunut YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelmaan Agenda 2030 ja sen tavoitteisiin, joilla ohjataan kestävän kehityksen edistämistä vuosina 2016–2030. Agenda 2030 kattaa 17 tavoitetta, kuten poistaa köyhyys sen kaikissa muodoissa; poistaa nälkä, saavuttaa ruokaturva, parantaa ravitsemusta ja edistää kestävää maataloutta; taata terveellinen elämä ja hyvinvointi kaiken ikäisille; taata kaikille avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus sekä elinikäiset oppimismahdollisuudet ja saavuttaa sukupuolten välinen tasa-arvo sekä vahvistaa naisten ja tyttöjen oikeuksia ja mahdollisuuksia. Suomessa Agenda 2030:n toimeenpanemista edistetään mm. kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksella. Sen avulla eri toimijoita on koottu yhteen yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Suomi pyrkii edistämään tavoitteiden toteutumista kansallisesti ja kansainvälisesti.

Lähteet:
Ulkoministeriö: https://um.fi/agenda-2030-kestavan-kehityksen-tavoitteet
Valtioneuvoston kanslian Kestäväkehitys.fi: https://kestavakehitys.fi/kestava-kehitys
Yhdessä enemmän – Kriisien hallintaa kokonaisvaltaisesti. Toim. Roope Siirtola ja Anne Palm. (2018) https://www.widersecurity.fi/uploads/1/3/3/8/13383775/wise-yhdess%C3%A4enemm%C3%A4n%E2%80%93kriisienhallintaakokonaisvaltaisesti_2.pdf
YK-liitto: https://www.ykliitto.fi/tapahtumat/yk-paivat/kansainvalinen-vapaaehtoistoiminnan-paiva
Ympäristöministeriö: https://ym.fi/mita-on-kestava-kehitys